sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Tasaisempaa tuntumaa kohti

Karvapouni ♥ Nää kuvat on viime sunnuntailta eli viikon takaa, kiitti Heidi!

Zola on ollut viime viikkoina sikäli hyvä ratsastaa, että ylimääräinen vauhti on ollut kohtalaisen helppo saada pois. Se ei myöskään liiku enää kovin paljoa hirvimäisesti turpa pystyssä alakaula edellä, mutta sen sijaan se on keksinyt, että kuolaimen alle livahtamalla saattaa päästä helpommalla. No, siinähän kuvittelee, mutta hyvin äkkiä tulee käsky nostaa nokka takaisin luotilinjalle tai mieluummin jopa hieman sen eteen. Siinä mielessä tilanne on helppo, että Zola tekee tuon jutun aina kovin liioitellusti, joten huomaan kyllä hyvin helposti milloin se painuu kuolaimen alle ja pystyn reagoimaan heti. Ja onneksi monissa tilanteissa osaan myös ennakoida, ettei tamma ehdi kadota tuntumalta kun jo saa jalalta kehotuksen liikkua kunnolla takaa eteen.

Nyt parina viime treenikertana tammalla on kyllä ollut tosi paljon virtaa, ja aina muutamaa askelta pidemmän käyntiosion (alkukäynti tai välikäynti) jälkeen pari ekaa raviympyrää on ollut sellaista kahelia kohlotusta, ettei mitään rajaa. "Joo ei se enää liiku hirvimäisesti hehheh." Siinä vaiheessa ulkolapa on ollut kaukana hallinnan ulkopuolella, koko hevonen niin tuhannen mutkalla että oksat pois ja monesti settiin kuuluu myös mielenosoituksellinen pään viskominen tai sisäohjaan tarrautuminen. Mutta ihan tosissaan, yllättävän hyvin ja nopeasti se on sieltä sitten tasoittunut ja tajunnut taas, ettei sellainen meno sovi.

Noissa tilanteissa on itse vain oltava kuin mitään kummallista ei tapahtuisi. Ei missään tapauksessa saa alkaa vetämään vaan paremminkin löysättävä sisäohjaa ihan reilusti, jotta tamma hellittäisi liiallisen otteensa siitä ja tulisi tasaisemmalle tuntumalle. Ja samaan aikaan teen tarvittaessa ulko-ohjalla lyhyitä pidätteitä, mutta yllättävän hyvin tuo on kuunnellut kyllä ihan istuntapidätteitäkin kun ei ole saanut mahdollisuutta purra (sisä)kuolaimeen ja kaahata menemään. Mutta on se kyllä hassu, oli ne välikäynnit sitten kuinka lyhyet vaan, niin neitokainen kuvittelee, että niiden jälkeen kyllä mennään eikä meinata.


Ei enää niin silakka!
Kääntyminen on nyt ollut hieman haastavaa varsinkin vasempaan kierrokseen. On saanut ihan tosissaan tehdä töitä, että saa ulkolavan pidettyä hallinnassa koko ympyrän ajan, ja sitä myötä hevosen kääntymään ja taipumaan tasaisesti läpi koko ympyrän. Itsellä meinaa ulkokäsi väkisin karata kaulan yli, ja siihen olenkin yrittänyt kiinnittää huomiota. Ulkokäsi omalla paikallaan, tuntuma tasaisena ja ulkojalka (sen ulko-ohjan lisäksi) seinänä, että ulkolapa pysyisi omalla linjallaan. Kun lapa karkaa, myös tuntuma karkaa niin, että tamma takertuu vuoroin liikaa sisäohjaan ja vuoroin ulko-ohjaan. Kun Zola meinaa tarrata liikaa jompaan kumpaan ohjaan, olen tehnyt Elisan oppien mukaisesti tosiaan niin, että melkein "heitän" kyseisen ohjan pois hetkellisesti. Tamma ei kerta kaikkiaan saa takertua kumpaankaan ohjaan, vaan sen täytyy kantaa itse itsensä ja olla tasaisesti molemmilla ohjilla.

Sitten, kun tamman saa sopivalle, tasaiselle tuntumalle ja molemmat lavat haltuun, se esittää kyllä oikein kivoja ravipätkiä. Näinä hetkinä sen saa jopa muutamia askelia lyhentämään hyvin ja rennosti. Sen enempää en kyllä sitten vaadikaan yhtäjaksoisesti kokoamista, vaan muutama askel riittää ja sitten palataan lähemmäs sitä helppoa ja mukavaa, jotta rentous säilyy. Toisinaan sitten, etenkin siinä vaiheessa kun tammalla jalka alkaa vähän painaa eli voimat loppua, tai vaihtoehtoisesti kierrokset nousta ja aivot sauhuta liikaa, saattaa se alkaa painaa molemmille ohjille. Se liikkuu näennäisesti hyvin luotilinjalla jne, mutta alkaa vain nojata liikaa käteen. Siinä vaiheessa täytyy - riippuen tietenkin siitä onko kyseessä väsymys vai kuumuminen - joko vain hakea vielä kerran sopiva kevyt tuntuma ja lopettaa siihen, tai sitten tehdä vaikka muutaman käyntisiirtymiset jotta kuumakaisa saadaan taas takaisin maan pinnalle ja kuulolle.

Zola on nyt päässyt melko säännöllisesti hierojalle, ja BOT-selänlämmitintä on käytetty kohtalaisen ahkerasti. Selkä onkin pysynyt tähän asti aika hyvänä, mutta nyt tällä viikolla lanneselkä tuntui olevan taas vähän jumissa ja tamma reagoi aika voimakkaasti sen paineluun. Liekkö tuo kylmempi jakso sai neidin vetämään itsensä juntturaan loimittamisesta huolimatta. Satulan alle ainakin nyt lisättiin taas lampaankarvaromaani, kun alkoi vaikuttaa siltä ettei penkki enää istunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, vaan jäi takaa hieman irti. Romaanin kanssa se asettuu paremmin, niin käytetään sitä nyt toistaiseksi niin. Alkaisi varmaan kuitenkin olemaan aika tarkistaa satulan toppauksia ja sopivuutta ylipäänsä, kun on ylälinjan lihaksisto muuttunut jonkun verran.


Välillä se könö sieltä vielä puskee...
"Haaa, nyt ollaan Vermon loppusuoralla!" Tää kuva ei ole edes pahimmasta päästä kyllä :-D

Zola näyttää tässä jotenkin suloisen keskittyneeltä :)




Saa nähdä miten nuo treenipohjat nyt kestää, kun lumet sulaa ja vettä losottaa. Voi olla aika lötköä ja märkää kentänpohjaa tiedossa. Ihan mieluusti olisin pitänyt tuon lumipeitteen ja pikkupakkasen kyllä! Mutta olihan se aikainen talvi kyllä liian hyvää ollakseen totta, heh. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!