tiistai 1. marraskuuta 2016

Marraskuun alkuun Maggietä

Oivoi, jo marraskuu! Mihin nämä kuukaudet kiitää? Hevospainotteista on tämä bloggaamiseni ollut viime aikoina No, eipä se varmaankaan haittaa. Tänään kamera pääsi pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemaan, joten kuvausaiheistakin postausta on luultavasti tulossa jossakin välissä. Kiirettä on kyllä pitänyt, vaikka työttömänä olenkin ollut. Nyt esimerkiksi olen Mikkelissä, jossa olen virittänyt kuntoon yhtä nettikauppaa. Hommaanhan on osaltani kuulunut niin kaupan pystytys ja tuotteiden lisäys kuin tuotekuvaus ja kuvien käsittelykin, joten aikaa on saanut palamaan. Ei sillä, kiva että mielekästä puuhaa riittää.

Asiaan kuitenkin. Viime viikolla treenasin Maggien kanssa kahdesti, keskiviikkona ja torstaina. Olen pelännyt, että tamma alkaisi "inhota" minua ja kipittäisi tarhassa karkuun, kun aina vain vien sen treeneihin kentälle, mutta ainakin toistaiseksi se on kyllä päin vastoin kipittänyt pikavauhtia portille vastaan ja ollut oikein hyväntuulinen ja hellyydenkipeä. Mäkkärillä on työmotivaatio kohdallaan ;) Ne ovat hauskoja Zolan kanssa, kun aina kun haen Maggien, Zola tulee portille mustasukkaisena, ja päin vastoin. Viimeksi kun hain Zolpun tarhasta silleen, että olin edellisenä päivänä hoitanut vain Maggien, Z oikein hörisi herttaisesti ja oli niin iloista tyttöä kun meninkin tällä kertaa sitä hakemaan. Tuollaista se ei juuri koskaan tee, joten joku the thing siinä nyt oli. Onhan se imartelevaa joskus kokea olevansa suosittu, haha!

Tämän postauksen kuvat ovat toissaviikolta, kun Ville oli mukana kuvaamassa. Kerron nyt tässä yleisesti muutaman viimeisen treenin tapahtumista ja fiiliksistä. Tuntuu, että Maggien kanssa on löytynyt yhteinen sävel jo aika kivasti. Osaan vaatia siltä jo ihan hyvin, ja tunnistan sen, milloin se yrittää vain päästä helpolla ja milloin taas tehtävä on oikeasti haastava ja vaaditaan ymmärrystä hevosta kohtaan. Maggiella vaikuttaa välillä kiima aika isostikin ratsastettavuuteen, vaikka se muuten olisikin käytökseltään ihan normaali. Ja välillä sillä taas saattaa muuten vain olla niitä tammapäiviä, jolloin ei vain huvita. Silloin on osattava pysyä mukavuusalueella, jotta kaikilla olisi kuitenkin kivaa.


Näille kolmelle viime kerralle on osunut kyllä oikein hyvät flow:t. Mäkkäri on ollut miellyttämisenhaluinen ja yritteliäs. Olen mielestäni onnistunut ihan hyvin tavoitteessani ratsastaa entistäkin kevyemmällä kädellä. En varmaan ole vieläkään kylliksi korostanut sitä, miten mainiosti istunnalla ratsastettavissa M on. Ja sitä, että vaikka Zolan ja kaikkien muidenkin ratsastamieni hevosten kohdalla pyrin aina ratsastamaan tosi kevyellä kädellä ja vaikuttamaan mahdollisimman pitkälti istunnalla ja jalalla, niin silti se Maggien herkkyys tuli pienoisena kulttuurishokkina. Onneksi Maggie kyllä antaa hyvin suoran palautteen jos pidäte tai muu ohjasote on sen mielestä yhtään liian voimakas tai pitkäkestoinen, joten se on ollut tässä asiassa erittäin hyvä opettaja. 

Viime postauksen kirjoittamisen jälkeen päätin, että mun on ryhdyttävä laukassakin jo ottamaan enemmän sitä ajatusta mukaan. Maggielta voi vaatia ihan selkeitä temponvaihteluita laukassa, eikä sen kanssa todellakaan tarvitse jäädä myöskään hinkkaamaan ympyrälle. Nyt ollaankin tehty paljon laukannostoja pyrkimyksenä pitää muoto ja tuntuma tasaisena siirtymien läpi, harjoiteltu kokoamista ja lisäämistä laukassa ja lähdetty välillä sieltä ympyrältä uralle ja tehty huolelliset kulmat. Olen laittanut omat vatsalihakseni ja ylipäänsä istuntani testiin ja pyrin tekemään laukan säätelyn puhtaasti niiden avulla. Mullahan oli pitkään hirveästi vaikeuksia istua laukassa, koska ratsastin niin pitkään vain Zolalla ja sen laukka oli niin epätasapainoista ja välillä holtitonta, että siinä oli paitsi vaikea istua niin myös aloin tavallaan jännittää laukkaamista. En pelännyt, mutta jännitin koska tiesin sen olevan haastavaa sekä itselle että hevoselle.


Maggien kanssa ei ole tarvinnut jännittää, mutta jokainen varmasti tietää sen, että kun lihasmuistiin ja mielen sopukoihin on kunnolla iskostunut jokin tietynlainen toimintatapa, niin siitä on kovin vaikea saada rimpuiltua irti. Siispä Maggienkin laukassa istuessani vetäydyin aluksi kippuraan ja olin elastisuudeltani verrattavissa rautakankeen. Olen ottanutkin Maggien kanssa laukkaamisen hyvin pitkälti oman istunnan treenaamisen kannalta melkein näihin päiviin asti, ja tiedättekö mitä? Se oikeasti on auttanut löytämään paremman istunnan ja rentouden myös Zolan kanssa laukkaamiseen. Maggie kun laukkaa (lähes) "automaattisesti" hyvässä tasapainossa ja tasaisesti hyvässä rytmissä, niin siellä on ollut helppo keskittyä omaan tekemiseen ja oikein miettiä sitä, miltä se mun selkä nyt tuntuu ja mihin suuntaan kantapäät osoittaa. Nyt alkaakin tuntua, että laukassa istun jopa tasapainoisemmin kuin ravissa: ei könötystä, ei kipristymistä, molemmat kyljet yhtä pitkinä. No, kädet voisin kantaa paremmin... Mutta selvästi parannusta havaittavissa siis!

No ei sillä, että ravissakaan mitään ihan jäätävää ongelmaa olisi, kuten viime postauksessakin totesinkin. Mutta huomaan kyllä kuvista, että välillä keventäessä könötän siinä vaiheessa, kun istun alas satulaan. Keskivartalon korsettia täytyisi siis vahvistaa, tai ainakin aktivoida se paremmin käyttöön! Ravissa ollaan tehty aika paljon avoja pituushalkaisijalla. Tykkään avotaivutuksesta, se on oikeastaan varmaan lempparini noista kouluratsastusliikkeistä. Siinä saa niin hyvin punnittua sitä, kuinka hyvin hevonen on avuilla ja sen lisäksi se on tietysti hyvä irtonaisuutta parantava liike ja oiva jumppatehtävä. Parilla treenikerralla ollaan tehty Mäkkärin kanssa niin, että ollaan pituushalkaisijalla vuorotellen tai vähän "miten sattuu" joko laukattu tai sitten tehty ravissa avoa. On muuten ollut hyvä harjoitus siinä mielessä, että hevosen täytyy olla ihan oikeasti kuulolla, etenkin kun Maggie on niin innostunut keskihalkaisijalla laukkaamisesta, että jos se olisi itse saanut päättää, niin se olisi joka kerralla reipastellut =D On siis täytynyt olla itse tosi hyvin tilanteen tasalla ja osata antaa tosi täsmällisesti apuja, jotta on saatu hevosesta ulos sitä, mitä on ollut tarkoitus, eikä esimerkiksi hillitöntä ravipyrähdystä. Zolan kanssa voisi vielä olla tekemätön paikka tuon kaltainen tehtäväsarja, heh! Voin kuvitella sen savun, mikä Zolpun korvista tulisi, kun se puhkuisi intoa ajatuksella "mä osaan mä osaan, jee kivaa!" ja samaan aikaan kihisisi kiukusta kun ei saisikaan joka pituushalkaisijalla laukata. ♥


























Lisäksi ollaan harjoiteltu ravissa niitä temponvaihteluita, joista viime Maggie-postauksessakin oli puhetta, ja oikeastaan myös suoranaisia lisäyksiä (tässä vaiheessa puhutaan keskiravista) ja kokoamisia. Maggielle lisäykset ovat haastavia, sillä sitä on todennäköisesti joskus aikanaan jossakin aiemmassa kodissaan koetettu kouluttaa vähän sillä "vauhti pois ja heppa nippuun" -menetelmällä, mutta kyllä sieltä ihan kiva venyvyys löytyy kun vain on sopivan rento mutta tarmokas moodi päällä. Kokoaminen on helpompaa, mutta kyllä siihenkin täytyy saada tammalle oikeanlainen fiilis, jotta rentous säilyy täydellisesti. 

Olen aika paljon treenannut myös ravi-käynti-ravi -siirtymiä sillä ajatuksella, että saataisiin sama "formi" ja rentous säilymään läpi tehtäväsarjan. Ravista käyntiin siirryttäessä tamma meinaa aina hieman jännittyä, jolloin on toki haastavampaa saada uusi rento siirtymä takaisin raviin niin, ettei tarvitsisi kuitenkaan kauhean montaa käyntiaskelta ottaa. Ollaan kuitenkin aina lopulta saatu jokunen ihan hyvä siirtymäkokonaisuus tehtyä. Tähän olen nyt joka tapauksessa päättänyt paneutua erityisesti. Luulen, että teen kuitenkin yhä hieman liikaa kädellä tuossa tilanteessa, ja hienoinen jännittyminen johtuu siitä. Tamma pääsee ehkä myös hieman karkaamaan pohkeelta ja valahtamaan löysäksi, ts. ratsastan ravi-käynti -siirtymää ikään kuin liiaksi taaksepäin, kun pitäisi osata ajatella eteenpäin, ylämäkeen ja takaosalta etuosalle, vaikka siirrytäänkin askellajeissa alaspäin. Sen sijaan, että ratsastaa liian voimakkaasti hidastavia apuja ja saa niillä hevosen hieman etupainoiseksi ja takaosan epäaktiiviseksi, täytyisi takaosa saada pysymään aktiivisena ja hyvin alla läpi siirtymän, ja lisäksi hevosen pitäisi pysyä myös hyvin sisäpohkeen ympärillä. 

Näillä eväillä kohti seuraavia treenejä. Tämän viikon tallipäivistä en vielä varmaksi tiedä, sillä me ei olla vielä päätetty, minä päivänä mennään Mikkelistä kotiin. Viikonlopulle olisi ainakin Zola tarjolla, jos siihen mennessä kotiudutaan. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!