lauantai 26. marraskuuta 2016

Hammashuolia ja huolettomuuksia

Pari viikkoa sitten perjantaina vein Charlien eläinlääkärille, sillä se oli alkanut oireilla kuin suussa olisi jotakin sanomista. Se söi aika huonosti heinää, ja välillä syömisen jälkeen vaikutti, että ruokaa jäi johonkin jumiin. Odotin tietysti lähinnä vain, että suussa olisi ollut joitakin tavanomaisia hammaspiikkejä, mutta Jaskan suusta paljastuikin sitten vähän suurempi ongelma. Vasemmalla puolella yksi yläposkihammas oli kasvanut ylipitkäksi kohti poskea ja tehnyt poskeen reiän, ja kyseisen hampaan etupuolella oleva hammaskin oli ylipitkä ja sen lisäksi heiluva. Noiden ongelmahampaiden lisäksi suussa oli sitten muutama normaali hammaspiikki.

Piikit viilattiin pois ja ylipitkiä hampaita lyhennettiin ja pyöristettiin. Hampaista otettiin myös röntgenkuva. Sovimme paikallisen eläinlääkärin kanssa, että hän selvittää eräältä kaneihin erikoistuneelta lääkäriltä, mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Tuossa vaiheessa väläyteltiin jo eutanasiaakin, mutta vaihtoehtoina pidettiin myös ongelmahampaiden poistoa tai esimerkiksi raspausta muutaman kuukauden välein. Charlie sai kipulääkekuurin kolmeksi päiväksi sekä pidemmän antibioottikuurin. Hieman tietysti huolen kalvamana poistuin kanin kanssa klinikalta, mutta toisaalta jotenkin uskoin, että kyllä tähän ratkaisu löytyy, joku muu kuin eutanasia. 


Tapansa mukaan poitsu heräili operaation jälkeen kotona varsin nopeasti ja oli heti hanakasti lähdössä - mitäpä muutakaan kuin - syömään. Vielä vähän tokkuraisena se sattui löytämään lattialta näkkileivän palasia, ja mun oli tietenkin syöksyttävä nappaamaan ne pois sen suusta ettei höperö tukehtuisi.  Tarjosin näkkärin sijaan helpommin pureskeltavaa ja nestepitoista kurkkua, kun jänis alkoi vaikuttaa olevan tolkuissaan, ja ruokahalu olikin heti aikalailla charliemaisella tasolla. Heinääkin se alkoi syömään hetimiten.

Seuraavana aamuna mua oli olkkarissa vastassa riehakas pupuherra. Se kirmasi mun perässä koko aamun pitkin asuntoa, joten lääkitys taisi olla kohdallaan, heh. Eihän se ennen lääkärikäyntiäkään vaikuttanut missään vaiheessa varsinaisesti kipeältä, mutta silti se oli hammashoidon jälkeen kuin eri kani. Antibioottia annoin myös Aadalle, koska jo hetken aikaa oli vaikuttanut hieman siltä, että todennäköisesti pasteurelloosin aiheuttamaa nuutuneisuutta oli ilmassa. Jo muutaman päivän kuurin jälkeen Aadakin alkoi selvästi piristyä, joten varmaankin diagnoosini osui oikeaan. Pasteurelloosinhan tosiaan ei koskaan katoa kokonaan, se voi olla oireeton pitkään mutta toisaalta myös alkaa koska tahansa oireilla uudestaan. 

Viime maanantaina soittelin eläinlääkärin kanssa, joka kertoi kanispesialistin näkemyksen. Tuollaiset ongelmahampaat saattavat kuulemma lopettaa kasvamisen itsekseen viilauksen jälkeen, joten parin kuukauden päästä käymme kontrollissa tutkailemassa, mikä noiden Jaskan ongelmahampaiden laita on. Mikäli hampaat yhä kasvavat, niitä voisi tosiaan käydä muutaman kuukauden välein lyhennyttämässä. Se on tietysti aika raskasta kanin elimistölle, kun niin usein jouduttaisiin rauhoittamaan. Toinen vaihtoehto olisi sitten poistaa ongelmahampaat ja niiden vastahampaat. Kustannusarvio poisto-operaatiolle olisi kuulemma 300-350 euroa. Olin odottanut jopa paljon suurempaakin arviota, joten olin ihan positiivisesti yllättynyt. Toki hienointa olisi, jos ei tarvitsisi mihinkään operaatioon lähteä, vaan hampaat lopettaisivat kasvun. Suurin huoli häipyi, ja Charlie itse on kyllä ollut toimenpiteen jälkeen varsinainen Herra Huoleton.

Herra Huolettomasta oli tietysti otettava todistusaineistoa. Ei paljoa huolet paina!


Lääkärin kanssa oli ollut jo Charlien käynnillä puhetta, että Aadankin hammaskalusto olisi syytä tarkastaa. Sehän tosin kävi vuodenvaihteessa hammashoidossa, mutta hyvä olisi kerran vuodessa tarkastuttaa hampaat. Aada saikin ajan tämän viikon tiistaille, ja hieman pelonsekaisin tuntein vein pienen herkkäsielun vastaanotolle, toivoen hartaasti ettei sen suusta löytyisi samanlaista katastrofia. Tiesin jo ennestään, että Aada ottaa nämä jutut huomattavasti Charlieta raskaammin. Tyttösen suusta ei onneksi löytynyt kuin muutama pieni piikki, jotka viilattiin pois. Samalla putsattiin korvat, joissa ei ollut mitään hälyttävää.

Ja juuri kuten olin arvellutkin, Aada oli varsin pitkään pois tolaltaan, ja oikeastaan se oli oma itsensä vasta seuraavana päivänä. Ensin meni pari tuntia, ennen kuin pupu ylipäänsä heräili tokkurastaan. Ruoka ei alkuun maistunut ollenkaan, ja vettä ruuttasin sen suuhun ruiskulla. Jonkun aikaa sain tosissani houkutella ja tuputtaa, että tytsy suostui ottamaan ruokaa, ja ensimmäisenä upposivat kaurapuuro sekä persilja. Pikku hiljaa herkkis suostui alkaa syömään myös heinää, ja siinä vaiheessa olikin jo selvää, että elämä voittaa =) 

Nyt vain sitten seuraillaan Charlien tilannetta hampaiden osalta ja viimeistään sitten tammikuussa mennään kontrolliin. Aikaisemmin mennään, mikäli kani alkaa oireilla jollakin tapaa. Eilen tuli täyteen molemmilla kahden viikon antibioottikuuri, ja pohdin tässä, että jatkanko vielä viikon tai kaksi. Ell:n ohje oli, että voi lopettaa jo kahden viikon jälkeen jos hoitovaste on hyvä, mutta voi myös jatkaa jos siltä tuntuu. Viime syksynähän nuo saivat kuukauden kuurin, sillä pasteurellabakteeri vaatii yleensä pitkän kuurin väistyäkseen taka-alalle. Baytril on vain aivan kammottavan makuista, ja joka kerta tuntuu yhtä hirveältä ruutata sitä väkisin pienten rakkaiden suuhun. Charlie nyt ei sinänsä ole moksiskaan, varsinkin kun annan aina herkun lääkkeenannon jälkeen. Aada sen sijaan menee tuostakin aina hieman tolaltaan, saattaa kieltäytyä herkustakin ja paeta pöydän alle pelkäämään. Onhan ne lääkkeet toki annettava mikäli tarve on, mutta tietysti pitää aina miettiä sitäkin, että turhaan annettuna lääkkeet kuormittavat elimistöä suotta.

No mutta, ihan positiivisin mielin tässä kohti joulua. Kohtapuoliin olisi suunnitelmissa ottaa jäniksistä taas joulukuvia. Ideakin on jo valmiina, ja tarkoitus on tehdä tänä vuonna vähän erilainen toteutus kuin edellisvuosina. Saa nähdä, kuinka yhteityökykyisiä nuo mun mannekiinit on tällä kertaa! Ohessa pari pientä videonpätkää. Toisessa on nähtävissä, kuinka kovasti Charlie pelkää imuria (hehheh), ja toisessa Aadan taistelu käärmettä vastaan. Olen tunkenut pehmokäärmeen olkkarin patterin alle, koska kanit keksivät yhdessä vaiheessa alkaa kaivaa patterin alustaa ja raivaamaan tietään jotta pääsisivät sohvan taakse, jonne niiden ei tosiaan ole tarkoitus päästä. Sohva on siis patterin vieressä, ja patterin alla on ollut tukkeena pahvilaatikkoa yms, mutta patterin alkupään alla ei ole ollut mitään, ja monena aamuna saatiin herätä hirmuiseen räpistelyyn, kun kaksikko kuvitteli paljasta laminaattilattiaa kaivamalla pääsevänsä sinne sohvan taakse. Tai Kiinaan. Laitoin pehmokäärmeen sitten sinne patterin alle, jotta kaivaisivat mieluummin sitä, ja jäniksethän on toki tehneet työtä käskettyä. Lähes joka aamu sen jälkeen on olkkarista löytynyt patterin alta pois riivitty käärme...





Mulla on matonvirkkausprojekti meneillään, ja kun matto on jo niin iso, niin sitä on helpoin virkata istuen sen keskiosan päällä. Jumppapatja on tuossa siksi, että matto ei heti kättelyssä venyisi takapuoleni alta muodottomaksi. No, kanit päättivät ottaa alustan parempaan käyttöön!



Tosi huono kuva, mutta Charlie oli hauska kun se pötkähti tuonne ahtaahkoon pahvitunneliin.

Tänään meillä on pieni hoitolapsi Rambo kylässä. Testasin salaman käyttöä katon kautta väläytettynä, ja ihan hyvin toimi. Mulla on tällä hetkellä sellainen poistomyynnistä löytynyt tosi halpa "pilipalisamala" (joka kyllä on hintaansa nähden hyvä), mutta tilasin juuri kunnon salaman ja radiolähettimen, jotta voin alkaa treenailla studiokuvausta kunnon valoilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!