maanantai 24. lokakuuta 2016

Virtaa riittää

Zolalla on nyt tässä muutaman viikon aikana palailtu normaaliin treeniin. Se on saanut lanneselän alueelle lämpökäsittelyä niin lämpölinimenteillä kuin Back on track -selänlämmittimelläkin. Esimerkiksi viime lauantaina juoksutin tamman niin, että sillä oli BOT selässään alkuharjauksesta juoksutuksen läpi siihen asti, kun se oli syönyt liikutuksen jälkeiset puuronsa ja oli aika viedä tamma takaisin tarhaan. Varmaankin jossain vaiheessa olisi tarkoitus totutella siihen, että selänlämmitin olisi käytössä pidempiä aikoja kerrallaan, lopulta vaikka sitten yön yli. Nyt tammalle tulisi kyllä vielä aika kuuma, jos joutuisi viettämään yönsä loimi + botti selässään, mutta tuonnempana, kun kelit ovat kylmemmät ja tamma klipattu niin varmaankin ihan toimiva juttu.

Selkä onkin nyt ollut parempi. Ekoilla viikoilla saikkujakson jälkeen tein Zolan kanssa vähän puomijumppaa käynnissä ja ravissa, ja jo yhden puomijumpan (ja sen parin viikon lämpöhoidon) jälkeen huomasi eron siinä, kuinka tamma liikkui alamäissä: se ei enää heittänyt takajalkoja tönkköinä sivukautta eteen, vaan astui normaalisti lantiosta joustaen. Toki se liikkui edelleen normaalia hitaammin alamäessä, mutta selvästi paremmin kuin ennen eläinlääkärin käyntiä siis. Nyt ihan viimeksi maastossa se käveli mielestäni jo aika hyvin alamäet, eikä hidastellut juurikaan.


Kentällä treenatessa huomaa nyt, että virtaa neitokaisella olisi aivan älyttömästi. Viileät kelit tekevät osansa. Missään vaiheessahan tuo ei ole varsinaisesti ollut haluton liikkumaan - myöskään silloin kun selkä oli pahasti jumissa - mutta se ei aina ole halunnut mielellään liikkua oikein, vaan tietysti niin kuin olisi helpoin liikkua. Eli luonnollisestikin silloin, kun lanneselkä oli jumissa, tamma olisi mieluiten jolkotellut menemään reippaassa tahdissa pää pystyssä, työntämättä kunnolla takaa. Nyt se puolestaan on niin intopinkeänä, että selässä saa tehdä ihan huolella töitä, jotta saa tamman keskittymään olennaiseen. Kun se keskittyy, se liikkuu kyllä tosi hyvin.

Viime perjantaina treenailin Zolan kanssa kentällä, ja sain pitkästä aikaa Villen mukaan kuvaajaksi. Siis todella pitkästä aikaa. Siitä on kyllä hyvä tovi, kun olen viimeksi saanut järkkärillä otettuja ratsastuskuvia Zolpun kanssa. No, nyt sain. Siinä mielessä tamma ei kyllä ole nyt parhaimmillaan, että laukka sillä on vähän hukassa, etenkin oikea laukka. Ounastelisin, että se johtuu liian virran lisäksi siitä, että välissä oli se saikku, jonka jälkeen meni vielä pari viikkoa ennen kuin laukkaa alettiin taas vähän treenailla. Kentän pohjakin on ollut nyt aika pehmeä kun on ollut niin kuivaa, joten se syö sitä vähäistäkin voimaa laukasta. No, joka tapauksessa ravissa tamma tosiaan oli nytkin ihan hyvä ratsastaa, kunhan vain maltti löytyi.

Varsinkin treenin alussa Zola mennä viipotti ylipörheänä pökkelönä. Sillä oli niiin kiire. En tiedä minne, mutta se tuntui olevan ihan sitä mieltä, että nyt kun vauhtiin päästiin niin mennään eikä meinata, ja mutkat suoriksi. Aloin työstää ylimääräistä vauhtia pois pikkuhiljaa. Tietysti heti alkuun täytyi tehdä selväksi, että holtittomasti ei saa koheltaa, mutta alkuvaiheessa olin tyytyväinen jo aika pieneen vauhdin hiljenemiseen ja siihen, että tamma ylipäänsä reagoi pidätteeseen. En vaatinut siltä mitään sievää koulurataravia, mutta en myöskään tietysti lähtenyt itse mukaan kun se yritti kiihdytellä ja säheltää. Pikkuhiljaa se taas tajusi, että ei auta kuin rauhoittua.


Hyvin se sitten alkoi lopulta kuunnella ja keskittyä. Ajoittain saatiin ihan sellaisia "kouluratakelposiakin" pätkiä hyvässä, rauhallisessa tahdissa, takaa eteen työntäen ja hyvällä tuntumalla. Annoin sen kylläkin liikkua pääosin melko matalassa muodossa, sillä jos olisin alkanut enemmän ratsastaa sitä kasaan sen ollessa tuossa ylivireässä mielentilassa, olisi tuloksena luultavasti ollut kiukkuinen tamma, joka olisi taas alkanut vain kaahata vasten apuja. Parempi antaa noina päivinä sen pysyä mukavuusalueella muodon suhteen, kun se sopiva rauha työskentelyyn ylipäänsä ensin löydetään.

Työskenneltiin ravissa pääosin isolla kahdeksikolla niin, että suunta vaihtui mahdollisimman tiuhaan, mieluiten ihan joka ympyrän jälkeen, jotta tammalla olisi koko ajan tekemistä ja toisaalta jotta tulisi ratsastettua joka ympyrä huolella, ja sen myötä saataisiin siistit suunnanvaihdot tehtyä. En antanut itselleni mahdollisuutta jäädä höntsäämään samalle ympyrälle pitkäksi aikaa, sillä olen huomannut, että ratsastan silloin itse huonommat suunnanvaihdot. Välillä tosin tein sitten kahdeksikon "päässä" voltin samaan kierrokseen kuin se ympyräkin oli. Volteilla sai ravia hyvin rauhoitettua ja toisaalta myös testattua sitä, kuinka hyvin kuulolla se tamma todellisuudessa olikaan. Ravivoltistahan tulee aivan jäätävä sohellus ellei Zola ole avuilla. Volteilla kyllä monesti sitten tunsi, kun tamma oikein ryhdistyi ja astui sisätakajalalla erityisen hyvin alleen. Tosin se vaati multa itseltäkin tiivistä istuntaa ja oikea-aikaisia puolipidätteitä. Vatsalihakset oli lujilla tässä treenissä, mutta se kuuluukin asiaan.

Laukassa ei tehty mitään ihmeellistä. Muutama ympyrä molempiin suuntiin koettaen saada laukka pyörimään edes kohtalaisesti. Vasemmalle sujui ihan mukiinmenevästi, laukka säilyi eikä tamma kaatunut pahasti sisälle. Oikea laukka oli hankala saada pyörimään ja pysymään yllä, tamma kanttasi ja kaatui sisäpohjetta vasten, ja kun käytin sisäpohjetta reilummin, neiti veti herneitä nenään ja heitti sivuloikkaritolaa. Kiimaakin sillä saattoi vähän olla ilmassa, yleensä tuo oikeaan pohkeeseen ylireagointi on Zolalla liittynyt nimenomaan siihen. Kun sain ihan jonkun puolikkaan ympyrän oikeaa laukkaa niin, että tamma pysyi reitillä ja laukka pyöri välttävästi, annoin olla.



Yritin antaa tammalle hyvin tilaa edestä laukassa heti, kun se vähän rentoutui. Sehän siis viskeli päätään jonkun verran intoillessaan ja vastustellessaan tuntumaa. Pidin oman käden vain mahdollisimman vakaana, ja myötäsin sitten, kun tamma itse lopetti venkoilun ja myötäsi. Hyvinhän se työntää takaa pätkittäin, ja kun edestä antaa hieman vapautta, tamman täytyy myös löytää itse tasapainonsa. 


Intomieli :) Ja mun lepattava ulkokyynärpää, josta olen jo jonkin aikaa pyrkinyt pääsemään eroon... Aina välillä se onnistuu!



2 kommenttia:

  1. Hyvä, että selkäongelmat alkaa pikku hiljaa helpottamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Täytyy vain jaksaa ja viitsiä käyttää noita lämpöjuttuja niin ei ehkä menekään uudelleen niin kovin jumiin... =)

      Poista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!