sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Elviksen edesottamuksia

Otin nyt itseäni niskasta kiinni, jotta saisin vihdoin kasattua postauksen elo-syyskuun treeneistä Elviksen kanssa. Heti meidän ekalla treenikerralahan - vuoden tauon jälkeen siis - Heidi laittoi meidät loikkimaan hurjaakin hurjemman kahden kavaletin sarjan ylitse. Tuolloin Elvis oli hieman tahmatassutuulella, mutta heräili kyllä kun herättelin. Menin vain tekemään sen virheen, että kun ensimmäisellä kavalettisarjan ylityksellä Elppu loikkasi ekan kavaletin leijonaloikalla ja menetin itse hieman tasapainoani, päästin ruunan menemään ohi jälkimmäisestä kavaletista. Ajattelin, että en saisi tasapainoani korjattua ja lentäisin todennäköisesti selästä kuin leppäkeihäs. No, niin olisi toki voinut käydäkin, mutta kun menin kerran antamaan Elvikselle tilaisuuden kurvata ohi, niin se tietysti yritti samaa temppua uudestaan ja uudestaan. 

Muistaakseni se ei toista (tai ainakaan kolmatta, heh) kertaa päässyt ohi, mutta tiukasti sainkin pitää sisäpohkeen kiinni ja ulko-ohjan tuella kavalettien välillä, jotta kiemurteleva mato suuntasi sinne minne minä halusin. Loppua kohden kyllä helpotti, ja Elvis alkoi jopa hieman innostua. Toisinaanhan Elppu on suorastaan tykki esteillä ja menee kuin kone, mutta näitä tahmatassupäiviäkin osuu välillä, heh. Suurin osa tämän treenikerran materiaalista on edelleen vain Heidin hallussa, sillä en ole saanut aikaiseksi hakea niitä uudelleen itselleni. Siinähän kävi nimittäin niin, että kopioin ne itselleni, vein muistikortin takaisin Heidille ja KAPUM! Kaikki alkuperäistiedostot ja videot olivatkin kadonneet minun koneeltani, ja jäljellä olivat vain käsitellyt kuvat. Tekniikka onkin totellut minua tähän asti yllättävän hyvin... Postauksen kuvista ja videoista kiitos Heidille!

Elvis innokkaana :)

"Härrekuud, mistä toi tohon ilmestyi?!"

No, videota kavalettitreenistä ei siis tähän yhteyteen saatu, mutta materiaalia on kyllä muilta treenikerroiltakin, joten nou hätä. Tosiaan pari kertaa olen tuon kavalettikerran jälkeen tuuppaillut koulukiemuroiden merkeissä Elviksen kanssa. Sillä kun alkaa olemaan jo hieman enemmän ikää (22 vuotta), on aina varauduttava siihen, että se onkin hieman jäykkä tai muuta vastaavaa, ja osattava rakentaa treeni sitten sen mukaan. Vaikka muidenkaan hevosten kanssa on turha odottaa (varsinkaan, jos ratsastaa ko. hevosella ehkä kerran parissa viikossa), että voisi vain jatkaa siitä mihin edelliskerralla jäätiin, niin vanhemman hevosen kohdalla se vielä korostuu. Jumi voi tulla pienemmästäkin syystä, ja toisaalta toisena päivänä heppa voikin taas olla vetreä kuin varsa. Elvis on kyllä mieleltään aikamoisen ikinuori, joten sillä se ehkä sitten kompensoi iän tuomia fyysisiä haasteita :)

Näillä parilla koulutreenikerralla Elppu on ollut mukavan reipas. Ensimmäisella kerralla se oli myös kivan vetreä, jälkimmäisellä hieman jäykempi varsinkin vasempaan kierrokseen. Ravissa ruunan kanssa saa tehdä sisäpohkeella ihan reippaasti töitä, jotta se taipuisi sen ympärille ja astuisi sisätakajalalla kunnolla alleen. Sitten, kun sisäpohje on hyvin läpi, Elviksen ravi on tosi hyvää ja ruuna rentoutuu sekä pyöristyy kivasti. Elpullahan on luonnostaan tosi tahdikas ja isokin ravi, mutta jos ei ruunaa laita töihin niin se kyllä mieluiten humputtelee menemään vain taipumattomana pökkelönä.

Hankalaa mulle itselleni on se, etten ole ihan vielä päässyt sinuiksi Elviksen satulan kanssa. Kun on tottunut Zolan koulusatulaan, jossa on koulupenkille tyypillinen polvituki, ei yleissatulassa meinaa jalka pysyä aloillaan etenkään, kun alla on niiiin paljon isommin liikkuva hevonen. Pitäisi pystyä laittamaan oma kroppa paremmin töihin, että se jalka pysyisi paikallaan vaikkei polvituki olekaan tekemässä sitä hommaa puolestani, heh. Toinen juttu, minkä huomasin varsinkin videoita katsoessani on, että päästän ravissa ohjat valumaan vähän pitkiksi. Jouduin sitten pysähdyksissä niitä aina keräilemään, jotta sain sopivan tuntuman raviin siirtymistä varten... 

Käynti on Elviksen kanssa hankalin askellaji. Ruunaan on tosi vaikea saada kunnon "tatsia." Se kyllä taipuu ja asettuu, mutta kovin kovin vaikeaa on saada se tulemaan selän läpi ja pyöristymään. Aika nopeasti se tuntuu myös kyllästyvän käyntityöskentelyyn ja alkaa mm. väännellä kaulaansa ja pelaamaan suullaan tylsistyneenä. Musta tuntuu, että olen käyttänyt kaikki mahdolliset työkaluni siihen, että saisin käyntiäkin työstettyä kunnolla. Heidin kanssa oli puhetta aiheesta, ja samoilla linjoilla oltiin. Aina aika-ajoin käyntiinkin löytyy se kunnon työskentelymoodi, mutta pääsääntöisesti se on sellaista turpa taivaassa tarpomista.

Kuvakaappaus puhelimen videolta.


Oikeaa laukkaa me ei olla Elviksen kanssa nyt yritetty juurikaan. Sen kanssahan on ollut ongelmia jo kauan, ja ruuna ei tosiaan nosta oikeaa laukkaa ratsastettaessa (hyvin hyvin satunnaisia kertoja lukuunottamatta) kuin silloin. kun selässä on joku tosi kevyt ratsastaja. Liinassa oikea laukka nousee normaalisti. Ollaan Heidin kanssa pohdittu tätä asiaa kerran jos toisenkin, tai lähinnä sitä, mikä sen aiheuttaa. Aluksi ajateltiin, että se olisi toispuoleista voiman puutetta, mutta kun hevosta nyt on reenattu jo useampi vuosi sen jälkeen, kun oikean laukan ongelma alkoi, niin luulisi lihaksiston jo tasoittuneen jos se on tasoittuakseen. Voihan se olla, että jokin juttu estää jonkin lihaksen normaalin kehittymisen (vanhahko hevonen, jos jokin lihas on vammautunut aiemmin niin se ei välttämättä palaudu samanlailla kuin nuoremmalla hevosella voisi tapahtua), tai sitten ongelma on jossain muussa, kuin suoranaisesti lihaksissa/voimattomuudessa. Jokin iän tuoma kuluma jossain päin kroppaa esimerkiksi, tai vaikka kipumuistin aiheuttama psyykkinen juttu. No yhtä kaikki, tämän ikäisen hevosen kanssa on sinällään turha enää "tapella" tällaisen jutun suhteen. Hevonen liikkuu muilta osin mielellään joten akuutti kiputila on poissuljettua, sehän on pääasia. 

Vasenta laukkaa ollaan treenailtu, ja se sujuu ihan mukavasti. Laukka säilyy hyvin, ja rytmikin on hyvä varsinkin laukkapätkien alussa. Loppua kohden huomaa, että laatu alkaa kärsiä, etenkin pidemmillä laukkapätkillä. Täytyisi päästä treenailemaan vähän enemmän vielä Elpun kanssa, jotta pääsisin enemmän työstämään laukkaakin, tähän asti on tullut lähinnä "haettua asetuksia" ihan vain ympyrällä, koettaen saada laukka pyörimään sujuvasti. Videossa pätkiä ekasta koulutreenistä, ja video kuvattu mun puhelimella joten zoomia ei ole, mutta laatu on tuhat kertaa parempi kuin mun videokameran videoissa... 



Vaihteeksi astetta liioitellumpi myötäys :) 



Könö könö...

Tässä näkee hyvin, miten kivasti Elvis parhaimmillaan astuu sisätakajalalla alleen :)



Maastokävely treenin päätteeksi.

:)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!