maanantai 25. heinäkuuta 2016

Treenikuulumisia pitkästä aikaa

Täytyy todeta, että nyt on kyllä venähtänyt ihan käsittämättömän pitkäksi tämä tauko ratsastuspostauksissa! Tallilla olen käynyt melkein joka viikko sen normaalit pari kertaa, mutta aikaa treenivideoiden editoimiseen ja sitä kautta postausten tekoon ei vain ole ollut. Nyt, kun rästissä olikin sitten miljoona videota, tein karsintaa aika rankalla kädellä, enkä edes katsonut kaikkia videoita kokonaan vaan yritin löytää sopivia klippejä vähän tuurilla.

Puhelinräpsy =)

Hiukkasen epäedustava kuvakulma (johtuen lähinnä laajakuvan aiheuttamasta vääristymästä), mutta ei voi mitään :-D

Zola on ollut pääsääntöisesti aika hyvä ratsastaa, ja kehitysaskeleita on otettu hurjasti. Sen keskittymiskykyyn on tullut ihan uusi ulottuvuus, mikä näkyy erityisesti laukkatyöskentelyssä. Nyt pystyy jo oikeasti tekemäänkin laukassa joitakin tehtäviä, eikä siihen toki ainoa syy ole parantunut keskittyminen, vaan oman osansa tekee tietysti parantunut tasapaino. Hyvä esimerkki laukan työstettävyyden parantumisesta on se, että tein yhdellä treenikerralla laukkakahdeksikkoja niin, että otin ympyröiden välillä ravia muutaman askeleen - 1/4 ympyrää, jonka jälkeen nostin uuden laukan. Tätä pystyttiin tekemään monta, monta kahdeksikkoa putkeen ilman, että tammalla alkoi keittää päässä tai että rytmi meni sekaisin. Vielä vuosi sitten tuo harjoitus tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta!

Kävin tuossa kesäkuun loppupuolella myös yhdellä Elisan tunnilla, jossa otettiinkin laukan harjoittelemiseen sitten aivan erilainen näkökanta. Mun täytyi ratsastaa laukkaa reippaasti eteen ja pitää sisäohja mahdollisimman kevyenä, jotta Zolan täytyi itse löytää oma tasapaino ja kantaa itse. Vauhti tuntui jopa hurjalta, vaikkei sitten videolla siltä niin näytäkään (1:34 alkava klippi) mistä voi päätellä, että viime aikoina ollaan saatu laukasta vauhtia pois ihan kivasti. Vähän ristiriitaista sinänsä, että kovalla työllä ollaan yritetty saada laukasta rauhallisempaa, ja nyt täytyikin oikein kannustaa tammaa laukkaamaan minkä kintuistaan pääsee! Mutta ymmärsin kyllä tehtävän pointin, ja kysehän ei ole siitä, että kaiken laukkaharjoittelun täytyisi olla sitä, että pyydetään reipasta menoa. Tuo on kuitenkin hyvä harjoitus "laukkalihasten" kasvattamiseen, sillä Zolan laukka on luonnollisesti laadukkaampaa reippaammassa tempossa ja koska ideana oli tosiaan saada tamma löytämään itse oma tasapainonsa. Toisenlaisilla laukkaharjoitteilla voidaan sitten työstää sitä psyykkistä puolta ja "tekniikkaa."

Tuolla Elisan tunnilla Zola keksikin sitten ekaa kertaa myös sellaisen kivan tempun, kuin kielen pyöräyttämisen kuolaimen väärälle puolelle. Ja se teki sen noin miljoona kertaa. Ensin ajattelin, että suussa on jotain häikkää, mutta totesin sitten kuitenkin, ettei se oikein sovi kuvaan sillä Z ei ollut yhtään kiukkuinen niin kuin se on aina kun jokin tekee kipeää. Elisa huomasi, että kielen heittäminen liittyi aina jotenkin siihen, kun Zola rentoutui ja pyöristyi oikein hyvin ja ryhdikkääksi, ja sitten ehkä loppuikin vähän voima ja pyöristyminen meni "yli", jonka johdosta ohja ja sitä myötä kuolain hetkellisesti löystyi ja tamma sai tilaisuuden heittää kielen kuolaimen päälle. Välillä Zola laittoi sen omatoimisesti myös takaisin, mutta aika monta kertaa Elisa sai myös avustaa. Ongelma väheni, kun keskityin siihen, ettei tuntuma pääse löystymään missään vaiheessa. Eli täytyi olla tarkkana, että antoi tammalle sen tarvitseman tuen, muttei toki saanut pitää kättä liian joustamattomanakaan saatikka alkaa vetämään sen pelossa, että kieli löytyy kohta taas väärältä puolelta.



Tuon tunnin jälkeen Zolpu teki "kielitemppua" parilla seuraavallakin treenikerralla muutaman kerran, muttei mitenkään rasittavuuteen asti. Nyt viimeisimmissä treeneissä ongelmaa ei enää ole ollut ollenkaan. Tuo kieliepisodi sattui sopivasti ennen Hämeenkosken kisoja, ja pieni pelko takaraivossa olikin sen suhteen, että mitä jos tamma keksii temppuilla radallakin. No, pelko oli turha, sillä sitä ongelmaa ei kyllä radalla ollut. Muutenkin suunta oli parempaan päin, raviohjelma sujui oikein kivasti. Laukassa sitten lässähti, sillä en vain taaskaan uskaltanut ratsastaa tarpeeksi. Zola oli jo vähän väsynyt (toinen rata) ja kuumentui, mutta silti vika oli kyllä enemmän siellä satulan päällä. Täytyisi vain uskaltaa ratsastaa sitä laukkaa myös radalla paljon, paljon rohkeammin. Eritoten tuollaisessa tilanteessa, kun Z on vähän uupunut ja kuumuu, se tarvitsisi tosi napakkaa ratsastusta ja paljon enemmän tukea siihen tekemiseen, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. No, tulos oli hyväksytty kuitenkin (52 ja jotain, ohjelmana He C EB Special), ja raviosuudella tuomarikommenteissa oli jopa ihan kivoja termejä kuten "sujuva" raviympyrästä ja "hyvä energia" temponlisäyksestä. Radan videossa Miralle kävi pieni "oho", eikä rataa siis saatu videolle, hupsis. Näitä sattuu!

Viime- ja sitä edellisellä viikolla tammalla oli niin jäätävä kiima päällä, ettei ole tosikaan. Toissa sunnuntaina treeni alkoi ihan kivasti, ja laukkatyöskentelykin sujui vielä oikein hyvin, mutta kun laukan jälkeen olisikin täytynyt rauhoittua taas ravaamaan, veti neiti kauhallisen herneitä nenäänsä ja heittäytyi aivan kuuroksi. Siis aivan totaalisen kuuroksi. En muista, milloin viimeksi se olisi ollut niin huono ratsastaa! Yksikään pidäte ei mennyt läpi, eikä yksikään askel ollut rauhallinen tai rento. Sanotaanko, että viimeisen vuoden sisällä Z on kuitenkin aina - vaikka laukassa kuinka kuumuisikin - ollut ratsastettavissa takaisin rauhalliseksi ja keskittyneeksi, mutta nyt ei auttanut kerta kaikkiaan mikään. Ja siinä vaiheessa, kun tuntui että itselläkin alkaa sauhu nousta korvista, oli parempi vain tehdä jotain sellaista, mitä en yleensä salli itselleni yhtään missään asiassa. Nimittäin luovuttaa. Oli vain nöyrryttävä ja annettava kiimahirmulle periksi. 

Tämä on ihan alkukesältä, mutta jäänyt julkaisematta. Tykkään tuosta kesätunnelmasta!

Täytyy kuitenkin muistaa, että yleensähän tuo neiti kesäheinä jaksaa kuitenkin myös naistenvaivojen aikaan olla kiltti (vaikkakin herkkis), joten poikkeushan vaan vahvistaa säännön. Nyt vain meni tytsyllä totaalisesti herne nenään, ja sillä sipuli. Luovuttamisen taito on ehkä sellainen asia, joka tammojen kanssa toimiessa vain täytyy opetella, heh. Enkä nyt tosiaankaan tarkoita, että aina kun jokin tuntuu hankalalta, niin pitäisi antaa periksi, mutta nuo tuollaiset kuvailemani kaltaiset tilanteet... Ei ole mitään järkeä hakata päätä seinään. 

Viime viikon tiistaina olin suunnitellut koulutreeniä, mutta tuosta sunnuntain treenistä viisastuneena päätinkin lähteä suosiolla maastoon, kun tamma oli jo tallissa ihan totaalisen kiimahirmu, mitä se hyvin harvoin hoitaessa on. Yleensä tuo kiima näkyy enemmänkin vain ratsastettavuuden ailahtelevuutena, takapään jäykkyytenä ja kylkien herkkyytenä ratsastaessa. Nyt neitokainen oli kuitenkin hoitaessakin niin hihhuli (johtuen erityisesti siitä, että tuon koko ylivoimakkaan kiimatilan aiheuttanut tallin uusi iii-iihana hevonen oli samaan aikaan tallissa), että arvelin, että koulukiemuroiden vääntämisen merkeissä ei olisi ollut kummallakaan kivaa. Enkä tosiaankaan siis alkanut ottaa selvää arveluni todenmukaisuudesta, vaan suuntasin suoraan maastoon ja hyvä niin. Katsotaan, minkälainen ääni tammalla huomenna on kellossa! Toiveissa on koulutreeni, mutta katsotaan nyt taas tilanteen mukaan. Hellettä ainakin on luvattu, mutta lämpöinen keli on yleensä Zolpun kanssa ollut ihan hyvä treeniolosuhde, kun vain muistaa ottaa lämpötilan huomioon esim. nesteytyksen ja taukojen suhteen.





Nyt aion kyllä ryhdistäytyä näiden treenipostausten suhteen! Pysyisi itsekin paljon paremmin kärryillä, kun kirjottaisi asiat ylös heti sen sijaan, että yrittää epätoivoisesti muistella joitakin yksityiskohtia viikkojen jälkeen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!