maanantai 14. maaliskuuta 2016

Jäyniä ja jumeja

Hah haa, kyllä oon sitten näpsäkkä noiden otsikointien kanssa! Tällä Viime (koska postauksen julkaisu venyi maanantain puolelle) viikolla ratsastin Maggien tiistaina, ja Zolan perjantaina sekä lauantaina. Maggien kanssa jatkettiin aikalailla samoilla linjoilla kuin edellisviikollakin, eli tehtiin avotaivutuksia, loivia kiemurauria ja sen sellaista. Tuntui, että Mäkkäri oli tällä kertaa vähän kujeilevalla fiiliksellä liikenteessä. Se hieman testasi, että onko pakko tehdä kunnolla hommia ja yritti välillä hiihdellä vähän tyhjänä edestä, löntystellä tai varsinkin treenin loppupuolella kipittää liian lujaa. Kun olin ensin ratsastanut sitä treenin alkupuolella aika reippaasti eteen, niin lopulta Mäksy tuntui päättävän, että "no mennään sitten oikeen tosi reippaasti!" Maggie on kuitenkin siitä(kin) mukava hevonen, että siihen on aika helppo vaikuttaa, se ei ota helposti tosissaan nokkiinsa ja tajuaa yleensä aika nopeasti, että jäynäily ei auta.

Tosiaan aluksi Maggie oli hieman jopa laiskan oloinen, etenkin käynnissä. Käynnissä siihen on myös hankalin vaikuttaa varsinkin ilman raippaa. Ravissa se liikkui alusta alkaen pääosin kyllä ihan ok:sti eteen, mutta meinasi helposti painua vähän luotiviivan taakse eli ei meinannut viitsiä kantaa itseään ihan kunnolla ja tulla rehellisesti tuntumalle. Oli siis ratsastettava takaosaan aktiivisuutta ja selkeästi takaa eteen, jopa niin että Maggie nosti turvan mieluummin vaikka vähän reilummin luotiviivan eteen, sillä sekin on parempi kuin olla tyhjänä edestä. Kun takaosan sai aktiiviseksi niin tamman sai aika helposti ratsastettua takaisin sopivalle tuntumalle ja kivan ryhdikkääksikin.




Pohja oli vähän raskaanpuoleinen, joten päätettiin ottaa laukat melko varhaisessa vaiheessa jotta niihin riittäisi hyvin energiaa. Ensin pari pätkää oikeaa laukkaa, jonka siis pitäisi olla Maggielle se vaikeampi, mutta joka osoittautui edelliskerralla meille huomattavasti vasenta helpommaksi. Niin tälläkin kertaa. Oikean laukan nostoissa ei ollut mitään ongelmaa, ne onnistuivat ihan kevyesti istuinluuta siirtämällä, mutta vasemman laukan nostoissa Mäkkäri keksi taas vähän juksuttaa mua ja yritti päästä pälkähästä tarjoamalla ravia ja örisemällä. Kerran se nosti väärän laukankin. No, ei muuta kun käynnissä avut kunnolla läpi, kiire pois ja sitten hyvästä, aktiivisesta mutta kiireettömästä käynnistä oikein liioitellun selkeät laukka-avut, niin nousihan se sieltä. Saatiin sitten useampikin nosto, ja itse laukkahan sujui myös vasemmalle ihan mukavasti. Helposti jään vähän matkustamaan ja nauttimaan Maggien iiiihanan rauhallisesta laukasta, joten pari kertaa Janina sai muistuttaa, että tän tamman laukkaa saa ratsastaa eteenkin ja aktiivisemmaksi, heh. Otin vielä parit nostot oikeaa laukkaa, ja ne sujuivat taas kuin vettä vain.

Laukan jälkeen Maggie oli ravissa tosiaan vähän kiireinen, niin kuin se olisi ajatellut, että nyt sitten mennään eikä meinata. Toisaalta hyvä, että eteenpäinpyrkimystä löytyi, mutta kiireinen ei toki saa olla. Yritinkin sitten valjastaa innokkuuden aktiivisuudeksi ja ryhdikkyydeksi. Loppuun saatiinkin ihan kivaa ravipätkää taas, ja loppuraveissa tamma oli rento mutta aktiivinen. Mun on koko ajan helpompi ja helpompi tuntea tänkin hevosen kanssa, milloin se liikkuu sopivasti eikä liian lujaa, kiireisesti tai laiskasti tai liian kevyenä edestä, mutta on kyllä ollut iso apu, että Janina on ollut mua ohjeistamassa. Mäkkäri olis varmaan viilannut mua linssiin ihan huolella muuten, joten kun olen päässyt treenaamaan valvovan silmän alla, niin osaan varmasti paremmin työstää tätä hevosta sitten joskus myös ilman Janinan apua.

Mun tulee jotenkin tosi helposti verrattua Maggieta Zolaan myös selässä ollessa, ja siinä onkin sitten se juttu, että siinä kohtaa (ja tavallaan siinä vauhdissa) missä Zolalta täytyy vaatia vaan että "hitaammin ja rauhassa", niin Maggielta täytyykin vaatia "eteen ja aktiivisemmin." En tiedä, osaanko ilmaista itseäni nyt tarpeeksi selvästi, mutta pointti on siis se, että Maggien kanssa olisin varmastikin tuudittautunut liikaa siihen rauhallisuuteen ja iihanan rauhaisaan tempoon, enkä olisi osannut vaatia siltä tarpeeksi aktiivisuutta ja itsensä kantamista, jos olisin heti "joutunut" sen kanssa keskenäni treenaamaan.




Zolan kanssa pyörittiin kentällä perjantaina. Tamma oli nyt tosi tosi jumissa, ja se on varmastikin monen tekijän summa, kiima muun muassa on jumiuttanut lanneselkää aika tehokkaasti. Vasemmalle Z ei meinannut aluksi kääntyä ollenkaan, ja jumppailun avullakin homma saatiin sujumaan vain suht siedettävästi. Koetin parhaani mukaan pitää ulkopohkeen seinänä estämässä ulkolapaa karkaamasta, ja käytin myös johtavaa sisäohjaa apuna samalla kun tietenkin yritin saada tamman sisäpohkeen ympärille, mutta kun hevonen on tosi jumissa niin millään avuilla ei tehdä ihmeitä. Arnikaa, loimitusta talliin yöksi ja toivon mukaan myös hierontaa Zolpulle tiedossa, niin eiköhän se neiti saada vetreämmäksi. Muuten se oli kyllä vasemmallekin kovin yritteliäs ja teki ihan hienoa työtä olosuhteisiin nähden, varsinkin loppua kohden kun vähän tosiaan saatiin letkisteltyä. On se kyllä tosi kiltti ja nöyrä tyyppi...

Oikeaan kierrokseen homma sujui kokonaisuudessaan paremmin. Aluksi tamma meinasi kaatua aika voimakkaasti vasten sisäpohjetta, mutta kun se juttu saatiin suht koht hallintaan, niin työskentely tuntui pätkittäin jopa tosi kivalta. Koitin saada aina välillä muutaman askeleen verran hieman kootumpaa ravia ja tein jonkun verran siirtymiä ravin sisällä, sekä myös ravi-käynti-ravi ja ravi-seis-ravi. Zola ei kuumunut juurikaan, joskin kyllähän se tapansa mukaan yritti ajoittain kiiruhtaa vähän lujempaa kuin on sallittu. Mutta se ei kuitenkaan koettanut kovinkaan hanakasti nostaa nokkaa kohti taivasta ja mennä selättömäksi, vaan lisäsi vain hieman vauhtia. Pidätteisiin se vastasi aika hyvin, ihan vain vatsalihaksilla tehtyihinkin, mikä on tietysti tosi hienoa.

Lauantaina käytiinkin sitten Zolan, Janinan ja Maggien kanssa kävelemässä maastossa puolentoista tunnin lenkki. Sää oli mitä mainioin, ihanan aurinkoinen, ja nautiskeltiin leppoisasta meiningistä. Zolallakaan ei sitten lopulta ollut kiire yhtään mihinkään, niinkuin sillä monesti tuppaa maastossa olemaan, vaan se malttoi kävellä ihan rauhassa ja vaikutti oikein tyytyväiseltä. Ihana kevätfiilis puski taas pintaan! Mutta nyt on sitten tietysti väistämättä edessä se, että kun kevät tulee niin pohjat ovat jonkun aikaa heikossa hapessa. Nyt ne ovat vielä ihan ok, mutta ei siihen kovin montaa aurinkoista päivää tarvita, että kelirikko iskee. No mutta, se nyt on edessä vääjäämättä joten oikeastaan olisi ihan kiva, että se tapahtuisi mahdollisimman pian. Ja ilman mitään takatalvia! 









Mikähän toi yliryhti-istunta oikee on?? :'D



Alkavalla viikolla luvassa on niin Belleä, Maggieta kuin Zolaakin, eli ratsastettavaa riittää tällä hetkellä. Se on aika mahtavaa, kieltämättä! Saa nyt tosiaan vaan nähdä, miten kauan pohjat pysyvät ratsastettavassa kunnossa, tai siis siinä kunnossa, että voi tehdä muutakin kuin kävellä. Käyntijumppailu tosin tekee varsinkin Zolpulle varmasti erittäin hyvää, mutta kyllähän se aina vähän harmittaa jos ei kertakaikkiaan pysty muuta kuin kävelemään. No, sen näkee sitten. Aurinkoa ainakin pitäisi olla luvassa!


2 kommenttia:

  1. Olipas taas kivan monipuolinen postaus :) Kiva lukea täältä kahden erilaisen hevosen liikutuksesta. Olen huomannut itsessänikin tuota samaa että jos ratsastan muita hevosia, alan vertailemaan niitä tuohon omaani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kiva että kiinnostaa!
      Joo kyllä se jotenki automaattista on, että vakkariratsuun tulee verrattua muita. Ja kyllähän sen ymmärtää ja tietyllä tavalla se on hyväkin asia tottakai, saa ainakin uudenlaista perspektiiviä asioihin. Mutta se hankaluus siinä tuppaa mun kohdalla tosiaan olemaan, että kun tietysti se, mikä Zolan kohdalla on jo ihan et "jee vitsi tää on hyvä" nii ei tietysti osaavamman hevosen kohdalla oo riittävän hyvä taso, minkä kyllä toki tiedostan mutta silti täytyy koko ajan muistuttaa itteä vaatimaan tarpeeks myös noilta osaavammilta hevosilta :D Helposti meinais vaan jäädä vähän haaveilemaan kun tuntuu niin kovin helpolta ja sujuvalta x)

      Poista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!