sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

222. Vaihtelua treeneihin

Perjantaina virittelin pitkästä aikaa Zolalle juoksutusvyön ja -ohjat. Kuten olen aiemminkin todennut, juoksutuksen toteuttaminen käytännössä on itselleni aika vierasta aluetta, mutta kahdella ohjalla se tuntuu helpommalta kuin pelkällä liinalla, koska tuntuu että hevonen on paremmin hallinnassa ja helpommin ohjattavissa. Zola kun alkaa helposti omatoimisesti pienentää ympyrää, niin kahden ohjan juoksutuksessa ulko-ohjalla pystyy kontrolloimaan sitä. Tuo meidän toiminta oli kyllä ehkä jotakin ohjasajon ja kahden ohjan juoksutuksen väliltä, sillä välillä mentiin suoraa uraa ja volttejakin, eikä pysytelty pelkästään ympyrällä.

Vähän hakusessa tuokin homma mulla vielä on - olikohan tämä toinen vai kolmas kertani ohjasajo-ohjien jatkeena - mutta onneksi Zolalla on homma paremmin hallussa ja nöyrä mieli. Pari kertaa tuntui, että yhteys hieman pätki eikä tamma ihan ymmärtänyt, mitä yritin siltä pyytää. Pyysin varmaankin vähän väärin, sillä vaikutti siltä että neiti kyllä yritti kovasti, ja vika oli minussa eikä ponissa. Erityisesti pysähdykset tuntuivat haastavilta. Tehtiin tällä kertaa vain käyntiä ja ravia, sillä laukka on sen verran vauhdikasta, että oltaisiin varmaankin menty solmuun. Zola ravasi alkuun taas mieluiten väärin päin samaan tapaan kuin ratsastaessakin viime aikoina. Kumpaankin suuntaan löytyi kuitenkin letkeä ravi ja rento, pyöreä muoto. 

Lopuksi päästin tamman juoksemaan irtona. Tällä kertaa se jopa hieman spurttaili ilman kannustustakin. Neiti esitti koikkaloikkia ja ralliravia, sekä muutaman laukkaspurtinkin. Kuten kuvista näkyy, satulahuopa on hangannut satulan takaa karvat pois, mikä viittaa siihen, ettei satula enää istu Zolalle hyvin vaan liikkuu selässä jollakin tapaa. Satulaongelma on menossa käsittelyyn, sillä Mira on rekisteröinyt samat ongelmat kuin minäkin: tamma on ollut viime aikoina hieman haluton liikkumaan satulan + ratsastajan kanssa sekä aikamoisen taipumaton. Selkä saattaa olla jumissa, joten katsellaan nyt miten tästä edetään. 











Äkkipysähdys laukasta =D


Dojojoing!






"Olen aivan normaali pieni hevonen."


Neiti ehti vähän poseeratakin.



Kävin viikonloppuna yhden yön Joutsan reissulla, sillä eilen olivat pappani hautajaiset ja jäätiin sieltä mummolaan kyläilemään. Tunnelma vaihtui surullisesta riemukkaaksi suhteellisen nopeasti, sillä maailman synkkyyksistä autuaan tietämättömät jänöt ottivat ilon irti päästessään vapaana ulkoilemaan mummolan pihalla. Hulvatonta kuvamateriaalia luvassa! ;)

4 kommenttia:

  1. Hurjan virtaviivainen Zola! Hyviä kuvia :)
    Täällä Iisalmen tallilla kävi juuri vastikaan satulansovittaja, joka tutki satulan sopivuutta ratsulla, jolla oli juurikin satulan takaa huopa hangannut karvaa. Satulassa ei ollut kuitenkaan mitään vikaa, mikä oli minusta aika outoa. Satulansovittajan mukaan tuo karvan lähtö on normaali ilmiö keväisin. Mutta kyllä minusta silti kannattaa aina tarkistaa satulan sopivuus kun tuollaista karvan katkeamista ilmenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Aika omituiselta kuulostaa, että olis ihan normaalia tollanen karvan hankaantuminen. Varsinkin, kun Zolpukalla on hinkkaantunut ihan täysin sileäksi, että jäljellä on pelkkä iho :S Ehkä ymmärtäis jollakin sellasella hevosella, jolla on tosi paksu talvikarva. Ja toisaalta, Zolan kohdalla on tosiaan pari muutakin seikkaa jotka viittais siihen, että satula ei enää ihan istu...

      Voi olla, että selvitään ihan vaan vaihtamalla paksun "kokoromaanin" tilalle edestä kohottava versio, esim. sellanen edestä nostava geeliromaani joka joskus aiemmin meillä oli käytössä. Mallailin satulaa ajatuksen kanssa tossa yks päivä, ja vaikuttais siltä, että istuvuus vois olla sellasen kanssa ihan hyvä, mutta en löytänyt kyseistä romaania että olisin voinut käytännössä kokeilla. Joka tapauksessa tuo liukas karvaromaani ei mun kokemuksen mukaan ainakaan vähennä kiikkeryyttä ja satulan heilumista, ja muutenkin toi Kieffer näyttäis istuvan takaa ihan hyvin ilman mitään romaaniakin.

      Poista
  2. Tämä kommentti ei sinänsä liity tähän postaukseen, vaikka satulaongelmista olisi ainakin parin kommentin pituudelta kerrottavaa.. Mutta. Löysin tän sun blogin jotain pupureittejä pitkin tässä tylsistellessäni, ja katoin että hitto kun on tutun näkönen hevonen ja kenttä. Kuitenkin vasta hepan nimi paljasti että tää ei voi olla kun se sama Zola, jonka kanssa mun entinen vuokratamma (muutti pois tallilta ainakin hetkeksi, tai tämä oli ainakin syy miksei vuokraus sitten jatkunut) Maggie oli samassa tarhassa ja tietty samalla tallilla! Taas näitä hassuja yhteentörmäyksiä :) Maggieta tosiaan vuokrasin joskus pari vuotta takaperin.

    Ja siis pääsyy tän blogin löytämiseen oli sun puput, sillä näin pupukuumeisena oon selaillut ihan luvattomia määriä kaniblogeja :D Oma luppa on etsinnöissä, kunhan päästään muuttamaan isompaan kämppään missä olisi muutakin kuin pari neliömetriä kanille ja sen tilpehööreille. Että tämmöistä, aattelin vaan tulla ihan kommentin muodossa ihmettelemään sitä kuinka pieni maailma on! Ja susta itsestä kertovaa sivua vilkaistessa huomasin, että opiskelet täällä Lahessa, jossa itse asun ja jossa toivottavasti ensi syksynä alotan ympäristöbiologian opinnot. Sama alakin siis, melkein :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, maailman pienuutta tulee kyllä itsekin usein ihmeteltyä kun törmää tuttuihin siellä, missä ei todellakaan kuvittelis heihin törmäävänsä! Maggiehan tosiaan palasi takaisin tuolle tallille jossakin välissä, ja asustelee siellä edelleen. :)

      Kani on kyllä loistovalinta lemmikiksi, nuo mun kaksi kluppaa on aivan huipputyyppejä :) Mutta ihan hyvä ajatus odottaa siihen asti, että tilaa riittää. Kani kun mieluusti liikkuu paljon ja toi kaksikko ainakin käyttää kaiken saamansa tilan hyödyksi. Ei tunnu vajaa 40 neliötäkään olevan arvon jäniksille tarpeeksi, kun kovasti olisivat aina tunkemassa makkariinkin, jonne niillä on porttikielto :D

      Poista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!