lauantai 4. huhtikuuta 2015

217. Hyvä ja halpa

Monen asian kohdalla voidaan todeta, ettei halvalla saa hyvää. Omalle kohdallenikin on osunut toinen toistaan parempia esimerkkejä tavaroista, jotka olen ostanut halvalla ja sittemmin todennut ostopäätöksen virheeksi: kiikkerääkin kiikkerämpi kameran kolmijalkani, äänekäs ja kömpelö pölynimurimme, rämisevä ja ruma kanien häkki... Iloisia poikkeuksia sääntöön taas ovat esimerkiksi lukuisat Lidlin käyttötavarat, joiden hinta-laatusuhteen olen todennut opiskelijabudjetille varsin suotuisaksi, ja tietysti erinäiset tarjoustuotteet ovat monesti hyviä löytöjä. Yksi hyvä ja halpa tuote puolestaan lensi ostoskoriin ihan äskettäin Citymarketissa: ostin reilulla kahdella eurolla lemmikinharjauskäsineen, ja sain ilokseni todeta sen olevan paras halpisostokseni pitkiin aikoihin. 

Varsinkin Charlien kohdalla tuskailu irtokarvan kanssa on välillä hermoja raastavaa, sillä kastroituna uroksena siitä irtoaa karvaa ympäri vuoden. Ja aivan järjettömiä määriä. Olen kokeillut jos jonkinlaista välinettä irtokarvan harjaamiseen, mutta oikein mikään ei ole tuntunut purevan Jaskan silkkiseen ja hentoon karvaan, joka on kuin untuvaa. Tähän asti paras harja on ollut niinkin hurja ratkaisu kuin teippiharja, se on ainoa, johon on saatu pyydystettyä enemmän kuin kolme karvahaiventa kerralla. Mutta onhan teippiharja vähän arveluttava vaihtoehto, tai ainakin sen kanssa on tosissaan varottava, ettei se tarraa vahingossa ei-irtokarvoihin ja aiheuta nipistystä pupuparalle.

Harjauskäsine paljastui todella hyväksi. Karvat tarttuvan siihen tehokkaasti ja mikä parasta, Charlie - joka yleensä lähtee karkuun harjaa kuin harjaa, sillä hänen ylhäisyytensä ei luota moisiin lähentelijöihin - tykkää käsineellä harjauksesta ja nököttää tyytyväisenä hampaitaan hiljaa narskutellen paikallaan käsittelyn ajan. Materiaaliltaanhan käsineen harjaosa on varsin samankaltaista kuin hevosille tarkoitetun kumisuan jollaista myös olen kokeillut, mutta käsineen etu kumisukaan verrattuna on taipuisuus: käsine mukautuu kanin muotoon helpottaen harjaamista, toisin kuin kumisuka joka tuntuu pienen pupun kohdalla tiiliskivimäisen kömpelöltä. Yksi huono puoli käsineestä löytyy, ne nimittäin on aikamoisen väljä minun pikku kätöseeni. Pitääpä ehkä kaivaa neula ja lankaa esiin ja parsia hanska vähän pienemmäksi, niin ei hölsky niin mahdottomasti. 


Alla meidän harja-arsenaalia. Etualalla oleva kapeampi puna-musta pohjavillaharja on ihan ok, kuten sen takana pötköttävä sianharjaksinen hevosen pääharjakin, joka tepsii varsinkin Aadan hieman karkeampaan karvaan. Isompi pohjavillaharja on vähän kömpelön leveä. Synteettinen hevosen pääharja on ihan pilipaliosastoa kaninharjaustarkoitukseen, kuten myös sen alla oleva harjauskivi. Myös koirille tarkoitettua karstaa olen kokeillut, kuten myös metallikampoja kahdessa ei tiheydessä, mutta nekään eivät toimi irtokarvanpyydystystarkoituksessa.




On täällä myös päästy maistelemaan pääsiäisherkkuja, pupujen kohdalla se tarkoittaa ohraruohoa. 

Mun koinsyömät pääsiäispupuni ♥





Mukavaa pääsiäisen aikaa! 
Mitä hyvää mutta halpaa te lukijat olette onnistuneet kaupoista löytämään?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!