sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

215. Rennommin!

Sain edelliseen postaukseen hyvän kommentin liittyeen jännittyneeseen selkääni, tai ylipäänsä jännittyneeseen istuntaani. Istuntani ja ratsastukseni kaiken kaikkiaan on kyllä rentoutunut valtavasti verrattuna esimerkiksi parin vuoden takaiseen, mutta on totta, että varsinkin viime aikoina olen taas ollut hevosen selässä jännittyneempi erityisesti selän ja olkapäiden osalta. Zola on ollut nyt aika ylienerginen johtuen vaihtelevista olosuhteista ja niiden aiheuttamasta kevyemmästä jaksosta, ja kun ratsastaessa tuntuu, ettei hevoseen saa ihan kunnolla kontrollia, reagoin alitajuisesti jännittymällä. Sehän ei tietenkään auta mitään - vaan päinvastoin - ja siksi yritänkin kovasti päästä ongelmasta eroon.

Mulla on ongelmia selän jännittymisen ja yliryhdin kanssa ihan arkielämässäkin. Kävelen helposti hieman yliryhdissä selkä notkolla, mikä johtaa esimerkiksi lenkkeillessä selän kipeytymiseen. Toistaiseksi en ole ryhtynyt asian takia sen suurempiin toimenpiteisiin, sillä kivut ovat aina kaikonneet venyttelyn avulla, ja toisaalta apua löytyy ihan siitäkin, että kiinnitän asiaan huomiota ja yritän esimerkiksi siellä lenkkipolulla normalisoida ryhtiäni aina kun huomaan sen olevan pielessä. Hevosen selässä taas on niin monta asiaa, joihin pitää kiinnittää huomiota samaan aikaan, että yliryhti jää helposti korjaamatta. Ratsastan tosin mieluummin vaikka siinä lievässä yliryhdissä kuin etukenossa ryhdittömänä, mutta totta kai se kultainen keskitie olisi optimi, ja siihen tähdätään. 

Tänään suunnattiin taas tallikaverin kyydillä Takkulaan maneesille, ja olin suunnitellut kinnittäväni tällä kertaa mahdollisimman paljon huomiota istuntani rentouttamiseen. Tarkoituksenani oli myös harjoitella HeD-rataa. No, taas tuli huomattua, että ei kannattaisi suunnitella kovinkaan tarkasti yhtään mitään, koska silloin tulee aina miljoona muuttujaa, jotka vesittävät suunnitelmasi. Ensinnäkin, Zola oli tänään huomattavasti keskittymiskyvyttömämpi kuin viimeksi maneesilla, ja toiseksi maneesissa oli pieni ruuhkanpoikanen. Tai no, neljä hevosta samaan aikaan isossa maneesissa ei kyllä ole paljon, mutta kun niistä yksi hyppäsi estettä käyttäen koko maneesia ja varaten toisen päädyn täysin itselleen, tuli siellä meidän päädyssä vähän ahdasta kun piti lisäksi varoa sitä estettä hyppäävää ratsukkoa. Ja kun tuolla mun omalla ratsulla tosiaan oli sitä virtaa...


Kylläpä osaa taas arvostaa sitä luksusta, että kotitallilla saan lähestulkoon aina ratsastaa ihan keskenäni. Ei sillä, kyllähän tuo porukassa ratsastaminen on tärkeää harjoitusta. Mutta esimerkiksi koulukisojen verkassa on sinänsä helpompaa, että vaikka ratsukkoja voi olla veryttelyalueella vaikka kymmenen, niin kukaan ei siellä hyppää estettä ja ratsasta selkeästi muita vauhdikkaammassa tempossa. No, yhtä kaikki, olihan se jotain yritettävä saada aikaiseksi, vaikka olosuhteet nyt ei meille ihan optimaaliset olleetkaan. Zolalle oli taas tehtävä selväksi, että haetaan rauhallista ravia, eikä saa provosoitua vaikka toinen hevonen sujahtaisi ohi miten lujaa. 

Yritin kyllä tosiaan kiinnittää omaan rentouteen huomiota, ja vaikka yhdessä treenissä ei ihmeitä pystykään tekemään, niin kyllä se rentoutuminen pätkittäin onnistuikin. Rauhaton ympäristö sai meidät molemmat - kotitallin treenien rauhaan tottuneet - vähän hermostuneiksi, mikä näkyi sitten Zolan osalta ajoittaisina kiihdyttelyinä ja pään viskelynä, ja mun osalta välillä etukenokönötyksenä ja välillä sitten muuna jännittyneisyytenä. Aina, kun sain Zolan rauhoittumaan ja kuulolle, koitin muistaa keskittyä istumaan rennosti ja normaalissa ryhdissä.

Tänään kävi hyvin selväksi, että ollaan kumpikin päästy aikamoisen vinoiksi. Oikeassa kierroksessa Zola kallistuu todella helposti sisäänpäin, vaikka olisikin pyöreänä avuilla ja takajalat alla. Ajoittain se sitten myös heittäytyy samalla tosi vahvasti sisäpohjetta vasten, ja pelkällä pohkeella ja istunnalla en tuolloin saa sitä millään pysymään halutun kokoisella ympyrällä ja "ei-kallistuneeksi", vaan mun on otettava johtava ulko-ohja hetkittäin avuksi. Käytin tänäänkin sisäpohjetta tarvittaessa niin voimakkaasti kuin uskalsin, mutta ylivirittyneessä mielentilassa oleva neiti otti siitä helposti kimmokkeen vauhdin lisäykselle.

Oma vinouteni taas tulee esiin ihmeellisenä ylävartalon kiertämisenä varsinkin juuri oikeassa kierroksessa. Istun helposti ikäänkuin sisäkylki lytyssä varsinkin silloin, kun Zola pyöristyy, ja sen lisäksi nostan sisäkäden ylemmäs kuin ulkokäden yrittäessäni pitää asetuksen sisällä samalla kun koitan ulko-ohjalla ja sisäpohkeella saada tammaa pysymään halutulla tiellä ja kallistumatta. Tai vaihtoehtoisesti yritän jollakin urpolla tavalla kompensoida hevosen sisäänpäinkaatumista kepsahtamalla itse ihan kenoon vasemmalle.


Vasemmassa kierroksessa sisäänpäinkaatumisongelmaa ei ole, mutta kuten olen aiemminkin todennut, vasemmalle tamma on vaikeampi saada läpi. Lisäksi se tekee sitä, että kenottaa pään sisään päin taipumatta kaulastaan yhtään. Olen yrittänyt korjata tuota ratsastamalla suoria teitä ja pitämällä ulko-ohjalla huolen, että tamma kulkee mieluummin vaikka asettumatta ollenkaan, kuin kenottamalla päänsä virheasentoon. Kaiken kaikkiaan tänään oli varsin kaksijakoinen päivä. Oli kiva päästä hyvälle pohjalle, ja Zola esitti taas pätkittäin hienoa menoa aina kun maltti löytyi ja muistin itsekin istua ja ratsastaa kunnolla. Toisaalta meno tuntui kuitenkin aika vaikealta, ja se, ettei "ruuhkan" takia päästy tekemään niitä juttuja mitä oli suunnitellut, oli tietenkin pettymys. Tällä hetkellä voin kyllä vannoa, että musta ei ikinä tule mitään suuren ratsutallin asiakasta, koska en voi kuvitellakaan ratsastavani maneesissa tai kentällä aina ihan kuin sillit suolassa. Neljä-viisi ratsukkoa nyt vielä menisi ihan hyvin, jos kaikki työskentelisivät sileällä (tai vaihtoehtoisesti tekisivät vuorotellen samaa hyppytehtävää), mutta siitä ylöspäin kuulostaa liian tiiviiltä. :-D

Pisteet täytyy taas antaa tammalle siitä, että vaikka energiaa on, niin käsiteltävyys hoito- ja lastaustilanteissa on silti täysi kymppi. On mukava harrastaa tuollaisen hevosen kanssa, joka menee koppiin ihan satavarmasti kyselemättä mennen tullen, ja käyttäytyy muutenkin hienosti vieraissakin paikoissa. Taas tälläkin kertaa Zola seisoi kuin tatti paikallaan Villen pidellessä sitä, kun minä laitoin varusteita. Maneesissakaan ei tarvinnut pelätä mitään. Fiksu tamma!

Otsatukanojennusoperaatio, joku karannut jouhi ilmeisesti nipisteli.
Tämän jälkeen poistin vielä alaturpiksenkin häiritsemästä. :D

Tämä kuva havainnollistaa aika hyvin tuota kallistumista...

Lepattava ulkokyynärpää ja sisäkäsi vähän lukossa.

Kierossa kuin korkkiruuvi.

Joukkoon eksyi jopa tämä yksi kuva vasemmasta kierroksesta! Yhtä paljon koetin kumpaankin kierrokseen toki mennä,
mutta tää kertoo hyvin siitä, miten paljon huonompi vasen kierros meille on, vaikka oma istunta onkin paljon suorempi.

Könöti könöti.


Näissä kahdessa viimeisessä - videolta kaapatussa - kuvassa mun istunta näyttää
omaan silmään jo vähän rennommalta ja suoremmalta.


Huh, kyllä on aivan pakko päästä jollekin tunnille tai valmennukseen tässä kevään aikana. Saisi vähän vinkkejä ja lisäboostia tohon touhuun vaihteeksi. Pitäisi vaan keksiä sopiva - ja sopivan hintainen - opettaja jostain.

2 kommenttia:

  1. Vooooih kun mäkin haluaisin niin kovasti maneesille! Ensin pitäisi vaan saada tuo Elvis menemään jälleen luottavaisesti koppiin. Nyt kun se luulee kopin nähdessään, että se joutuu klinikalle...
    Mullahan kävi se suuuper kiva ja edullinen valmentaja Kaisalla vähän ennen kuin Elviksen jalka sanoi poks. Tarvitsi maksaa käytännössä vain bensat. Ilmeisesti on/on ollut ratsastuksen opettajana Hollolassa Kylä-Henttilän tallilla. Hän opetti nimenomaan istunta juttuja ja niillä tunneilla sain Elvikseltä ihan uskomattomia suorituksia! Kyllä niitä tosi hyviä valkkuja löytyy sopivalla hinnallakin :) Voin Facessa laittaa valmentajan nimen jos haluut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi on kyl hankalia juttuja noi lastausongelmat, hevosiin kun ei tehoa järkipuhe ja "traumat" on monesti tosi lujasti kii... Olis helppoo ku vois vaan sanoa et "nyt mennääki kivaan paikkaan" ja sit polle olis vaa et okei, eihä täs sit mitää :D

      Laita vaan valkun nimi facessa!

      Poista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!