perjantai 20. maaliskuuta 2015

214. Kotikenttätreeni

Jihuu, meidänkin tallilla on vihdoin toinen (pienempi) kenttä sula ja ratsastuskunnossa. Sitä onkin odotettu. Pitkin nettiä on näkynyt jo pidemmän aikaa kauhiasti kuvia kesäkunnossa olevista ratsastuskentistä, tuntui jo että kaikkialla tässä ympärillä parinsadan kilsan säteellä pohjat oli sulia ja meidän kentät vaan sitkeästi pysyivät jääpintaisina. No, ihan kesäkuosissa pikkukenttäkään ei edelleenkään ole, vaan aika märkä paikka paikoin, mutta pääasia on, että treenaamaan pystyy. Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä toivotaan, ettei tule mitään takatalvea, josta koko ajan pelotellaan...

Zola oli eilen päässyt hierottavaksi. Aiemmin tekemäni "diagnoosi" osoittautui aikalailla oikeaksi, sillä vasen kylkihän se jumissa oli, kuten myös vasen lapa ja kaulan vasen puoli. Johtunee pitkälti tuosta oikean takajalan vammasta ja saikkuilusta. Niskakin oli kuulemma vähän jäykkä. Hieroja selitti, että kun hän hieroi niskaa siten, että hevosen kuuluisi venyttää kaula pitkäksi eteen, niin Zola kenotti pään oikealle, samaan tapaan kuin se monesti tekee ratsastettaessakin. Saimme kehotuksen hieroa niskaan, ihan kallonpohjan tuntumaan Arnicaa. Tamma on monesti ollut jollain tapaa jumissa takaosastaan, mutta tällä kertaa sieltä suunnalta ei jumeja löytynyt, mikä on tietysti hieno juttu. 

Ratsastuksessa huomasi kyllä, että hieronta oli tehnyt terää, sillä taipuisuus oli huomattavasti parempi kuin viime aikoina. Ihan kaikessa laajuudessaan ei pystytty parantunutta taipuisuutta hyödyntämään, sillä neidillä oli hirmuisesti energiaa ja keskittymiskykyä sai ajoittain etsiä ihan tosissaan.  Aluksi ravissa oli kamalasti vauhtia, ja Zola ei tietenkään kovassa vauhdissa pystynyt taipumaan kunnolla. Kun sain vauhdin kontrolliin ja pyrin taivuttamaan, neiti teki omat ratkaisunsa sisäpohkeeseen reagoinnissa ja ehdotti taas vauhdin lisäystä. 


No, ei muuta kun sinnikkäästi vaan pidätteitä niin paljon kuin vain oli tarvis, ja ponille selväksi se, ettei kaahaus ole vaihtoehto tälläkään kertaa. Yritin keskittyä rentouttamaan hartioitani, sillä huomasin jännittäväni ne helposti lukkoon kun Zola yritti kiihdytellä, mikä tietysti luo jatkuvaa painetta hevosen suuhun eikä kyllä helpota tilannetta yhtään. Koitin myös parhaani mukaan vakauttaa istuntaani ja laittaa keskivartaloni töihin, sillä epätasapainoisesti viuhtovaa hevosta ei kyllä kovin helposti saa tasapainoon ja avuille, jos itse viuhtoo siellä selässä yhtä epätasapainoisesti. Kyllähän sieltä se maltti ja rentous lopulta löytyi. Vauhtia ei saatu ihan niin rauhalliseksi kuin mihin tamma parhaimmillaan pystyy, mutta se nyt sallittakoon tässä vaiheessa. Pääasia, että raviin löytyi tahti, tasapaino ja edes kohtuullinen vauhti.

Sen kummenpia tehtäviä ei tänään tehty sattuneista syistä. Ihan vain taivuttelua ympyrällä, siirtymiä ravista käyntiin tai pysähdykseen ja takaisin, sekä hieman suoristetua suoralla uralla. Tämä treenikausi on toistaiseksi ollut tosi katkonainen, joten oikeastaan aina, kun on hyvälle pohjalle päästy, on treeni kulunut ihan perusasioiden äärellä. Nyt vaan tosissaan toivotaan, ettei takatalvi iske ja pilaa pohjia jälleen. Sunnuntaina ollaan menossa maneesille, joten siltä osin ainakin yhdet kunnon treenit on turvattu ellei nyt mitään esteitä tule. 

Videolla näkyy aika hyvin vasemman ja oikean kierroksen ero. Oikealle Zola on huomattavasti helpompi ratsastaa pyöreäksi ja rennoksi, ja se korostui nyt kun hieronnan jälkeen vasen kylki ei ole enää niin jumissa. Vasemmalle esiintyi pään kenotusta ja sen sellaista, vaikka kyllä valonpilkahduksiakin saatiin. Pysähdykset tulivat ajoittain aikamoisella viiveellä ja kättä vasten, ja maisemiakin olisi neidin mielestä ollut kiva katsella aina pysähdyksen aikana. Välillä taas se paikallaan seisominen tuotti lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Onneksi nuo ovat sellaisia asioita, mitkä korjaantuvat aikalailla itsestään kun päästään normaaliin treenirytmiin, eikä tammalla ole enää niin paljon ylimääräistä virtaa ja siitä johtuvaa keskittymiskyvyn puutetta.

Meidän kisakausi on muuten tarkoitus korkata Takkulassa pääsiäismaanantaina 6.4. ohjelmalla Helppo D:3. Olisi kiva jättää nuo raviohjelmat jo taakse ja siirtyä kokonaan varsinaisiin helpon ceen ohjelmiin, mutta koska laukkaa ei juurikaan ole viime aikoina pystytty treenaamaan, on nyt ainakin nuo ekat kisat mentävä deetä. Varsinkin, kun C:n ohjelmana kyseisissä kisoissa on se omasta mielestäni Zolan kannalta kaikista hankalin HeC-ohjelma eli He C:1.





Löytyisikö teiltä muuten joitakin postaustoiveita? Olisi kiva toteuttaa vähän erikoisempiakin postauksia välillä, mutta oma pää lyö ihan tyhjää. Ehdotuksia otetaan siis vastaan niin Zolaan, valokuvaukseen kuin kaneihinkin, tai vaikka johonkin muuhunkin liittyen!

3 kommenttia:

  1. Aina kun katon näitä sun kuvia niin tekisi mieli tulla ravistelemaan sua olkapäistä ja huutaa, että rentoudu vähän ja pistä perse kunnolla penkkiin :D Näytät jotenkin niin jännittyneeltä varsinkin selästä. Toki voin hyvin olla väärässäkin, näin netin välityksellä paha mennä laukomaan mitään totuuksia joten älä ota turhan vakavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toisinaan toivon että mulla olis kentän laidalla joku muistuttamassa rentoudesta :D Mutta joo, selkä mulla on helposti yliryhdissä tai muulla tavoin hieman jännittyneenä, oot aivan oikeassa. Viime aikoina jännittyneisyys on ehkä korostunut, kun hevonen on aika ylivirittynyt ja se saa mutkin jännittymään kun tuntuu ettei oo ihan täysi kontrolli. Toisaalta taas jos vertaa vaikka parin vuoden takaiseen, niin mun istunta ja ratsastus ylipäänsä on rentoutunut tosi paljon, enkä esim. jää seisomaan jalustimille kun ratsu jännittyy. Perseen penkissä olemisessa/pysymisessä ei siis mun mielestä ole niinkään enää ongelmaa, ongelmakohdat on enemmänkin just jännittynyt selkä ja toisinaan nuo hartiat, joista tekstissäkin mainitsin. :) Tuo tämänkertainen meno ei kyllä tosiaan ole rennoimmasta päästä ratsun kuin ratsastajankaan osalta.

      Poista
    2. Juu näinhän se on. Mut on sun istunta kyllä parantunut huimasti mitä oon blogia seuraillut, hienoa työtä oot tehny :) Ja aika pieni juttuhan toi on korjata ja välillä menee paremmin, välillä sitten taas vähän jännittyneemmin :) Huvitti lähinnä vain oma reaktio miten tekisi mieli tulla ravistelemaan sua jotta huomaisit ehkä rentoutua :D Kiva, kun osasit suhtautua tähän asiallisesti, ei ollut mitenkään tarkoitus olla ilkeä :)

      Poista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!