sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

208. Kolme vuotta

yhteistyötä takana Zolan kanssa. On kyllä aika hujahtanut todella nopeasti! Koska toteutin kehityskertomuksen jo aiemmin kahdennensadannen postauksen kunniaksi, on nyt luvassa ihan normaali treenipostaus. Lähdin perjantaina tallille suoraan eläinlääkäristä, silmät punaisina pillityksestä mutta sillä ajatuksella, että on parempi saada jotain muuta ajateltavaa kuin Jerryn lopetus. Päästiinkin sitten Zolan kanssa (pikku)kentälle treenailemaan, vaikka olin varautunut pelkkään käyntiköpöttelyyn maastossa. Tosin aika varovasti piti ottaa ravissa, tiukat kurvit ja kaahaaminen olivat ehdoton no no kun ohuen irtolumikerroksen alla oli tiiviiksi tamppautunut lumi-/jääpinta. Kiva kuitenkin, että kenttä oli edes jotenkuten ratsastettavassa kunnossa, kelit kun ovat olleet sanalla sanoen mielenkiintoiset tässä viime aikoina.


Tehtiin alkuun käynnissä hieman väistöjä vaihtelevalla menestyksellä. Muutamia asiallisia väistöaskeleita saatiin, mutta toisaalta tamma esitteli myös sitä vanhaa tyyliään "nokka ylös, selkä alas ja vipinää kinttuihin." Energiaa kyllä on neidillä nyt tosi paljon, koska liikutus on pohjien takia ollut käyntipainotteista, joten siitä voi johtua hienoinen keskittymiskyvyttömyys. Ja tosiaan Z on edelleen tarhaillut vain siinä postimerkkitarhassaan, mikä osaltaan myös lisää ylimääräisen energian varastoitumista. Ensi viikolla olisi tarkoitus laittaa Zola takaisin omaan tarhaansa lauman sekaan.

Ravissa saatiinkiin sitten ihan yllättävän maltillista menoa. Muutamia kertoja piti nostaa turpa kohti taivasta ja vähän kiukkuisena viskellä päätä, kun oli neidin mielestä niiin tylsää mennä vaan ihan pientä ravia. Mutta kun itse en mennyt hillumiseen yhtään mukaan, loppui se aina yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ja toisaalta, kyllä tuolla ponskilla nyt oma järkikin saa tajuamaan sen, ettei tuollaisella pohjalla voi ihan holtittomaksi ruveta. Hokit purivat kentän pintaan hyvin, kun ravi oli rauhallista ja tasapainoista, mutta jos oltaisiin alettu pomppia ja kiihdytellä, olisi voinut tulla toisenlainen lopputulos. 

Ravattiin isolla ympyrällä ja tehtiin jonkun verran ravi-pysähdys-ravi -siirtymiä. Muutama siirtymä tuntui oikein kivalta sen suhteen, että Zola pysyi tosi rauhallisena ja keskittyneenä energisestä mielialastaan huolimatta. Ravityöskentely itsessään oli huomattavasti parempaa oikeaan kierrokseen kuin vasempaan. Vasemmalle tamma oli tosi hankala saada rehellisesti pyöreäksi. Yksi syy, jonka keksin on se, että tuo vammajalka on mahdollisesti jäänyt nyt taas hieman toista takajalkaa heikommaksi ja vaikuttaa työskentelyyn vaikkei liikkeessä enää varsinaista epäpuhtautta olekaan. Tuo oikea takanenhan on vanhan vamman vuoksi ollut jo pitkään vähän heikompi kuin vasen, mikä on näkynyt erityisesti laukassa. Tai sitten joku mahdollinen jumi aiheuttaa tämänhetkisen toispuoleisuuden. Toisaalta sitten, kun vasemmassa kierroksessa saatiin palaset kohdalleen, oli tuloksena muutamia tosi kivoja, ryhdikkäitäkin raviaskeleita.

Oikeassa kierroksessa puolestaan oli vähän sitä ongelmaa, että taivutus meinasi helposti mennä vähän yli. Eli tamma työnsi ulkolavan liian ulos ja nenän liian sisään, jolloin muoto ei enää ollutkaan rehellinen kun hevonen muistutti lähinnä bumerangia. Ulkopohkeella pyrin vaikuttamaan ulkolapaan ja koko ulkokylkeen, jotta taivutusaste pysyisi sopivana eikä lapa karkaisi. Lisäksi yritin pitää ulko-ohjan tuntuman mahdollisimman tasaisena, jotta se turpa ei lähtisi kenottamaan liikaa sisälle. Seuraavaksi videokooste.





Nämä kaksi viimeistä kuvaa on uudella puhelimellani räpsäistyjä. Puuroturpa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!