torstai 5. helmikuuta 2015

200. Kehityskertomus

Noniin, kahdessadas postaus! Juhlan kunniaksi väsäsin videon Zolan (ja mun) kehityksestä aikavälillä elokuusta 2012 tammikuuhun 2015. Meidän yhteistyöhän alkoi jo helmikuussa 2012, mutta ensimmäiset videomateriaalit ovat tuolta elokuulta. Kuvia sen sijaan on jo ihan alkutaipaleeltakin, joten niistä nyt hieman näkee millaista meno oli silloin. Videokoosteesta tuli pitkä, toivottavasti jaksatte katsoa. Asetin etukäteen rajaksi kymmenen minuuttia, ja itse asiassa aika tarkkaa työtä onnistuin tekemään, sillä pituus meni vain parilla sekunnilla yli rajan, hih. Koosteen teossa oli kyllä valtava homma, materiaalia kun on aivan järjettömät määrät ja osa videoista on tosi pitkiä - yritä sieltä sitten kalastella sopivia pikku klippejä! No, valmista tuli ja puurtaminen palkittiin.

Ajattelin antaa videon ja kuvien puhua puolestaan ja jättää tämän tekstipuolen vähemmälle. Sen verran voin sanoa, että eteenpäin on menty, mutta kuten kaikilla ja kaikessa, meidänkin taipaleella on kyllä nähtävissä ihan selkeitä ylä- ja alamäkiä. Välillä on menty jättiharppauksia eteenpäin - ja hetken päästä tultu rytinällä alas. Se kuuluu lajiin, ja pääasiahan on, että pitkän aikavälin kehitys on selkeästi nousujohteista. Tyytyväinen olen siihenkin, että voin huomata myös itse petranneeni. Kyllähän tuo oma ratsastus on aika kauhealta näyttänytkin aina aika ajoin... Jalkojen jännittäminen ja jalustimilla seisominen sekä sitä kautta koko kropan jännittyneisyys ja jäykkäkönötys ovat olleet se suurin ongelma - josta onneksi olen päässyt eroon oikeastaan kokonaan. Tilalle on tullut hetkittäisiä pienempiä virheitä, muttei onneksi mitään ihan yhtä suurta ja kokonaisvaltaista.

Zola ei ole kyllä ollut helppo hevonen viedä eteenpäin. Se on ollut ratsastamistani lämminverisistä ravihevosista (joita muuten on aika monta) hankalin saada ratsastettua oikein päin - neidin luonnollinen liikkumistapa kun on tuntunut olevan sellainen "alakaula edellä ja mahdollisimman kovaa" -tyyli. No, ravureillehan se on ihan normaalia ratsukoulutuksen alkuvaiheilla, mutta tämän tapauksen kohdalla siitä on ollut erityisen hankala päästä eroon. Ja jotta ei tule väärinkäsityksiä, niin en tosiaan ota itselleni kunniaa Zolkun edistyksestä - olen toki tehnyt voitavani niinä keskimäärin kahtena kertana viikossa kun olen tamma ratsastanut, mutta kyllähän Mira on suuremman työn tehnyt. Ja meillä on myös ollut loistavia opettajia matkan varrella. 

Mutta nyt, yhtä kaikki, haluankin sanoa kiitokset kaikille ihanille lukijoilleni. 
Kiva, että olette menossa mukana! Kehityskertomusta pukkaa, enjoy!


Käynti on alusta alkaen ollut Zolan vahvin askellaji.




Jalka sillä on aina noussut ;D



Könöti könöti. Poni valuu kaaaaauhean piiiiitkäksi ja raskaaksi, ja mitäs se Jenna sitten tekeekään... no valuu mukana!

"Tässä mä vähän päätäni kenotan, nii toi hämääntyy. Hih hih!"



Jalat niin jäykkänä, että ne varmaan kivettyi tohon asentoon moneks päiväks...

Huomasin vasta blogiin nämä lisättyäni, että joihinkin kuviin (ainakin tähän) on lävähtänyt väärä päivämäärä.
Tää kuva on oikeasti otettu syntymäpäivänäni 24.7.2013, joten paljoa tuo ei heitä, mutta kuitenkin.
Lisäsin päivänäärät automaattisesti vesileimaohjelmalla, enkä tosiaan tiedä miksi se on sösssinyt noin... :D




"Oih, aurinko paistaa, pakko nostaa tää turpa taivaaseen nii saa vähän väriä pintaan!"





Mitä pidit tällaisesta pläjäyksestä?


2 kommenttia:

  1. Huimaa kehitystä!Turbo-Zola on matkalla fiiniksi ratsuksi. Sinäkin näytät paljon rennommalta selässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tossa sen kehityksen huomaa melkoisen selvästi kun on (lähes) koko taival yhdellä videolla. Tuohon voi sitten palata ku tulee taas niitä hetkiä kun tuntuu et junnataan paikallaan. :D

      Ja tosta mun rentoudesta, niin oon kyllä vahvasti samaa mieltä, oikein hirvittää katsoa noita joitakin pätkiä kun oon jäykkä kuin suolapatsas... Se oli sellanen oravanpyörä, että kun hevonen oli ylivireä ja juoksi alta --> vaistomaisesti jännityin itsekin --> hevonen jännittyi ja terästäytyi entisestään. Nykyään ollaan molemmat niiiin paljon rennompia!

      Poista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!