sunnuntai 1. helmikuuta 2015

199. Lähikuvia & toipilaan tilannekatsaus

Haa, kahdessadas postaus lähestyy! Onko toiveita "juhlapostauksen" aiheeksi? Itselläni on kyllä parikin ideaa mielessä, mutta jos jollakulla sattuu olemaan jokin kiva ehdotus, niin käsi ylös ja kommenttia tulemaan! Mielelläni toteutan toiveita jos niitä vaan löytyypi.

Kerroin viime postauksessa tilanneeni rengassalaman makrokuvauksen tueksi. Se saapuikin muutama päivä sitten, ja olen sitä nyt sisätiloissa testaillut. Kyllähän se ison avun tuo lähikuvien valaistukseen, vaikka onkin tuollainen halpis. Valon saa palamaan myös yhtäjaksoisesti tai välähtämään normaalin salaman tavoin, ja teho on säädettävissä. Edullisuus näkyy eniten siinä, että valon kantama on aika lyhyt (maksimissaan pari metriä ohjekirjan mukaan), eli lähinnä pelkästään makrokuvaukseen tuo soveltuu, mutta siihen minä sen ostinkin. Kyllähän tuolla toki vaikka joitakin potrettejakin valaisee halutessaan. Salama on helppo käyttää, ja mukana tullut adapterisetti (salaman saa adaptereilla sovitettua suodinkierteiltään erikokoisten objektiivien nokalle) varsin kattava. Tällä hetkellä vaikuttaa siis, että hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ostos.

Tamronin 60mm makroputki + Raynox DCR-250 makrosovite + rengassalama.

Kiinnitysadapterit löytyy 49mm, 52mm, 55mm, 58mm, 62mm, 67mm, 72mm ja 77mm:n suodinkierteelle.
Mukana tuli myös tuollaiset diffuusiopleksit, eli nuo valkoinen, keltainen ja sininen rinkula.
Niillä voi muuttaa salamavalon värisävyä.


Seuraavaksi joitakin kuvanäytteitä. Alkaa kyllä ideat loppumaan kuvauskohteista, ideoita otetaan vastaan! Ulkona on näinä päivinä niin tylsän harmaata, etten ole inspiroitunut ulkoiluttamaan makrovermeitä... Tulisi jo kevät ja kesä!





Tässä on irtoteetä, näyttää kohtalaisen... roskamaiselta?

Ametisti.




Tässä ei tarkennus ole ihan napsahtanut, mutta jotenkin tykkään tästä silti.

Zolan kanssa on menty nyt hieman takapakkia. Se oli alkanut torstaina ontua uudelleen, ja perjantaina eläinlääkäri kävi tutkimassa jalkaa. Lääkärin diagnoosi ultran ja kopeloinnin perusteella oli, että alempi reisilihas on venähtänyt. Ilmeisesti neiti on tarhassa sen uudelleen venäyttänyt, ja nyt se joutuikin uudelleen postimerkkitarhaan, jotta saadaan jalka kunnolla parantumaan. Zola sai uuden kuurin kipulääkettä, ja vammakohtaan hierotaan jotakin mystistä ruskeassa pullossa (etiketissä lukee vain 'ZOLA' ;D) olevaa pahanhajuista kirkasta litkua, jota laittaessa pitää ehdottomasti olla kumihanskat kädessä. Kävelytystä saa harrastaa, jos poni ei onnu. 

Tänään kävin tytsyn hoitamassa, ja talutuslenkille lähdettiin koska se käveli normaalisti. Mutta aikamoinen aikapommi tuosta on kehkeytymässä, hyvä ettei keulimaan alkanut kävelyllä... Meidän superkiltti pieni tamma! :D Viskeli päätään ja käveli ryhdikkäänä kuin villimpikin orhi. Pikkupikkutarhassaan sillä on onneksi männynkarahka nakerrettavana, ja itse piilotin sen heinäkasaan porkkananpaloja, jotta olisi puuhasteltavaa. Toinen niin kaihoisasti hirnui ja hörisi jokaiselle tallin pihalla kulkeneelle kaverilleen...

"Kaverit hei, mikä juttu tää nyt on?! Oottekste unohtaneet mut tänne?"

Tallikissa Söpö ja tiukka "ruokaa mulle heti, kiitos" -katse.


2 kommenttia:

  1. Voi Zolaa, se on niin suloinen tuossa kuvassa, oikea poni! :)

    VastaaPoista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!