keskiviikko 15. tammikuuta 2014

52. Pientä koulutreeniä

Tänään päästiin vähän treenaamaan kentällä jopa ravia, kun tallin väki oli möyhinyt kentän pintaa niin, ettei se ollut ihan kivikova. Jonkun verran normaalia kovempi se toki oli, joten ihan täysmittaista ravitreeniä siinä ei voinut tehdä. Kiva kuitenkin, että edes jonkunlaisen!

Ihana michelin-takki oli pakko jättää auki kun muuten tuntuu että tukehtuu!

Ville yllätti lupautumalla mukaan tallille (sillä ehdolla, että tarjoon sille hampurilaisen hesestä ;D), joten kuvamateriaaliakin sain. Uusi action-kamerakin saapui sopivasti eilen, niin sitäkin päästiin testaamaan. Testattiin sitä tänään asetuksilla 720p ja 60fps, vaikka sillä saa myös esim. fullHD-laatua 30fps. Tuo 60fps kuvaa liikkeen niin paljon sulavammaksi, että halusin mieluummin sitä, vaikka resoluutio onkin sitten huonompi. Korkeamman fps:n videosta saa myös toki parempia still-kuvia napsaistua. Vähän alkoi jo hämärtyä, ja se näkyy videon laadussa (mitä korkeempi fps eli mitä enemmän kuvia sekunnissa, sitä hämärämpää videosta tulee), mutta ihan ok laatua kuitenkin. Tosin juutuuppihan nyt aina huonontaa videoitten laatua ja laskee fps:n 30:een, että jeejee. 

Eläinlääkäri kävi viime viikolla hoitamassa Zolan hammaskalustoa. Muutama piikki löytyi, ja yksi koukkumainen piikki oli hangannut posken sisäpinnan poskiluun kohdalta auki. Se selittää viimeaikaiset vastustelut varsinkin oikeassa kierroksessa. Zolahan ei joulun jälkeen suostunut nostamaan oikeeta laukkaa ollenkaan, ja on muutenkin vastustanut oikean puolen kuolaintukea ja ollut oikeaan kierrokseen kaikin puolin hankalahko ratsastaa. Eikä siitä nyt mitenkään pitkä aika ole, kun viimeksi on raspattu! Muilta osin oli tytsy kuitenkin saanut hampaistaan kehuja.

Ell antoi kuulemma ohjeeksi vaihtaa hieman lyhyempään kuolaimeen (pysyvästi) ja pitää suitsitusta vähän normaalia löysempänä muutaman viikon ajan. Siispä peruskolmipalan tilalle laitettiin toistaiseksi lainaan saatu ontto (yksinivelinen) nivelkuolain ja poskihihnat ovat nyt yhden reiän normaalia pidemmät. Turpahihnankin olen jättänyt suht löysäksi.



Viime päivinä on ollut niin kovat pohjat, että Zomppu on ollut tosi kevyellä liikutuksella. Lauantaina ja sunnuntaina kävin sen kanssa käyntimaastossa, ja eilen otin enemmän oman kuntoilun kannalta ja käytiin vajaan tunnin talutuslenkki. Intomielisen pitkäsäären rinnalla kun tarpoo, niin kyllä siinä ihan tosissaan saa urheilla! Tänään tamma oli yllättävän rauhallinen, mutta aika jäykkä. Varsinkin siihen oikeeseen kierrokseen oli tosi vaikeeta, koska suu vaivaa ja kun se sitä on jo jonkun aikaa varonut niin onhan se tosi vaikea saada siihen suuntaan taipumaan, kun on päässyt kovin jäykäksi menemään. Oikealle mennessä se siis vastustaa sisäohjan tukea, ja vasemmalle mennessä ulko-ohjan. Tästä seuraa, että oikeassa kierroksessa se vain asettuisi ja taipuisi mieluiten ulospäin, kun taas vasemmassa se taipuu ja asettuu ihan hyvin sisälle, mutta menee helposti ulkoa tyhjäksi ja siksi jopa "ylitaipuu." Videolla mennään vasempaan kierrokseen, ja ihan ok pätkiä saatiin vaikka kyllähän se kuolaintuen vastustaminen näkyy tuohonkin suuntaan mennessä. Varsinaisesti kipeää ratsastuksen ei pitäisi noilla suitsien ja kuolanten säädöllä tehdä, mutta se varominen on varmastikin tavallaan opittu tapa. Varmuuden vuoksi kun varoo, niin ei ainakaan satu... 

No, parissa-kolmessa viikossa pitäisi posken olla suhtkoht parantunut. Toivotaan, että tytsyn kanssa päästäisiin sitten pikkuhiljaa nautiskelemaan kivoista ja hyvin sujuvista treeneistä, kun ongelma on selätetty!


Tässä on meneillään joku ihana rentoutusyritys. Ajattelen varsinkin Zolan kanssa niin, että mieluummin vaikka nenä pitkällä ja "laiskana" kuin nenä pystyssä ja selättömänä.

Rollein videoilta napsaistuja still-kuvia.


Lauantaina ollaankin jännän äärellä. Lupauduin tallinomistajan mukaan ajamaan hänen 5-vuotiasta ruunaansa Peteä neljän hevosen hiitille Jokimaalle. Odotan sitä sekä innolla että kauhulla. Mun viimesimmästä ajokerrasta on aikaa ties kuinka paljon, ja radalla nyt en oo koskaan ollut kärryjen kanssa. Toivottavasti ei oo kauheesti ruuhkaa! Jos muistan, laitan kypäräkameran tositoimiin, ja Villen koitan saada radan varteen kuvia/videoita napsimaan. Hih, onneks Pete on kuulemma enemmän laiska kuin ylivilli ajettava. Tosin nyt mun päässä sit pyörii semmonen kauhuskenaario, että ruuna tekee parkkipaikan keskelle rataa eikä suostu liikkumaan mihinkään suuntaan. No, rennosti vaan ja kivaa siitä tulee!

2 kommenttia:

  1. Pääset ajaa Petellä, jännää! :) Ei se oo niin paha jos se jumittelee. Itse ku kävin ekaa kertaa harjoitusradalla ajamassa ryhmässä pyysin rauhallista hevosta. Sain hevosen joka pikemminkin vei minua ja paino ohjalle ihan hirveesti. Pysyhän se toisen hevosen perässä käsissä juuri ja juuri. Jälkenpäin yks opiskelija sano "Joo se on aina vähän liian innoissaa ja ei sil saa ees ajaa ku semmoset jotka jaksaa varmasti pidellä" Juu u no olipahan kokemus, mutta hauskaa ajelua! Teillä päin kenttä on vissii kova vaan siksi, että maa on jäässä? Täällä on sellainen paksu kerros jäätä, että sitä ei taida pystyä möyhentämään mitenkään. Järven jää olis kuulemma joustavampi kuin jäätynyt maa, mutta saas nähdä uskaltaako sinne mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D Varmaa kiusallaan sulle pistivät sellasen kaameen pullaajan ku olit päinvastasta pyytäny :D
      Joo, kentän päällä ei oo yhtään jäätä, vaan maa on vaan kaikkialla kivikova ja päällä pari senttiä lunta. Siitä saiki sitte ihan ok kentän pohjan ku rikko sitä jäätynyttä hiekkaa ja lanas, ni sekottu lumi ja hiekka semmoseks pehmeeks kerrokseks.

      Poista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!