sunnuntai 15. joulukuuta 2013

42. Kuvia ja kuulumisia viikonlopulta

Heissan melkein viikon tauon jälkeen. Olin torstaista tähän päivään asti äitin luona kanien kera, koska hoidin Zolaa näinä neljänä päivänä. Nyt tulin yhdeksi yöksi kotiin, koska aamulla täytyy vielä käydä koulussa. Sitten aloitankin joululomailun, menen siis huomenna takaisin äidille jonne kanit nytkin jäivät.

Joka tapauksessa, puput pääsi muutaman kerran ulkoilemaan. Tosin Aada ei uskaltautunut ulos niin usein kuin Charlie, joka taas viihtyi pihalla niin hyvin ettei olis millään tullut pois. Piti oikein pyydystää, että sai sen sisälle! Kanit viihtyy äitin luona muutenkin hyvin, koska siellä on vielä enemmän tilaa temmeltää kuin kotona. Parasta huvia niitten mielestä olikin taas vetää rallia sohvan takaa keittiön kautta eteiseen ja takaisin. Rapina vaan kävi kun pölhöt rynnisti pitkin mattoja.








"Jippii, täältähän löytyi jotain syötäväksi kelpaavaa!"

Pieni, jääräpäinen kullanmuru tuulen tuiverruksessa.
"Ei mua palele! En taho sisälle!"
Mukana ulkoilemassa oli tietenkin myös Jerry!

Tallijuttujen suhteen kelit on nyt olleet inhottavat. Keskiviikkona ja torstaina oli vesikeli ja sitten taas viikonlopuksi tuli pakkasta, joten kaikki paikat on jäässä ja koppurassa, eikä lunta ole nimeksikään. Kunnon treenailun makuun päästiin siis vain torstaina, kun kenttä oli vielä pehmeä ja ihan hyvässä kunnossa. Tehtiin käynti-ravitreeni ja Zola oli ihan ok, tosin kyllä siitä huomasi, ettei ole kunnolla päästy koulua viime aikoina vääntämään. Hauska sattumus oli, kun huomasin keskesn ratsastuksen, että olin unohtanut laittaa turparemmin kiinni. Huomasin sen vasta, kun tulin katsoneeksi että miten se näyttää jotenkin hassulta. Ratsastettavuuteen se ei nimittäin vaikuttanut ainakaan negatiivisesti, ehkä jopa päin vastoin. Tuntui, että Zomppu alkoi vaan vastustella tuntumaa, kun laitoin turpiksen kiinni.

Perjantaina ei lähdetty jäätikölle ratsain ollenkaan. Kävin vain vähän taluttelemassa. Eilen käytiin ilman satulaa käyntimaasto, ja onnistuin putoamaankin melkein kahden vuoden tauon jälkeen! Zola astui jonkun risun päälle, joka paukkupakkasessa naksahti oikein kunnolla, ja tytsy säikähti. Se veti hirveän syöksyloikan eteenpäin, jolloin nukuksissa ollut kuski muksahti maan kamaralle, roikuttuaan hetken kyljellä. Ohjat pysyi kädessä, joten Zola ei tällä kertaa karauttanut karkuun niinkuin silloin edellisellä kerralla, kun mätkähdin maahan. Sekin tapahtui maastossa, tosin vähän kovemmasta vauhdista. Silloin oli kevätliukkaat, ja Zola ei hidastanut ennen kurvia vaikka käskin, ja mutkassa meinattiinkin sitten mennä nurin. Zomppu säikähti ja loikkasi sivuun, jolloin putosin ja jäin katselemaan tamman kavioita kun se lähti kiitolaukalla tallille. Huusin sen perään, että "odota, Zola!", ja se vaan kääntyi kattomaan ja jatkoi matkaa. :D Silloinkaan ei onneksi kummallekaan tullut mustelmia pahempia vammoja.
   Tänään maastoiltiin ihan satulan kanssa ja maastoreittien kunto salli muutaman ravipätkänkin. Käytiin myös vähän pellolla, ja tytsyllä olis ollu kauheesti intoa päästellä menemään. En uskaltanut kauheesti antaa mennä, koska pohjat oli kuitenkin paikoin tosi liukkaat ja kovat.

"Ai, sä tulit!"


2 kommenttia:

  1. Auts toi putoaminen. Itse olen ajatellut kanssa, että viittiikö sitä satulaa laittaa, kun ei jäätiköllä voi kuin kävellä. Mutta ajatus suuremmasta riskistä pudota siihen jäätikölle on saanut minut laittamaan satulan. :D Vielä muistissa se kun Kallelta putosin jäätikölle ja tuli oikein kiva mustelma lonkkaan heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D Oli niiin mukavan lämmin ratsastella ilman satulaa, villaloimen kera! Ja Zola kun ei yleensä mitään säiky nii en siltä kannalta ikinä ees aattele satulan laittoa... Tälläki kertaa olisin hyvin voinu pysyy kyydissä jos en olis ollu niin omissa maailmoissani :D Mukava mustelma tuli mullekki lonkkaan, mutta siinä putoamistilanteessa kerkesin vaa ihmetellä sitä et Zomppu ei lähtenykkää karkuun, eli ei sattunu x)

      Poista

Kivat kommentit piristävät ja palaute on aina tervetullutta, joten rohkeasti kommentoimaan!