maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulutervehdys


Tänä vuonna kanit pääsivät pälkähästä joulukuvausten suhteen, sillä kohteeksi valikoitui tietysti varsaparka. Teemana oli "yksinkertainen on kaunista", eikä siis alettu kuorruttaa Lilliä koristeilla vaan muutama soma rusetti riitti. Lumisadekin toi mukavasti oman tunnelmansa kuviin. Täytyy todeta, että hevosten kuvaaminen on kyllä älyttömän paljon helpompaa kuin kanien... =D Kuvauksissa oli mukana myös Elvis, ja Lilli olikin aika paljon rauhallisempi kuin itsenäisyyspäivän kuvaustuokiossa. Oletettiin sen siis johtuvan Elviksen läsnäolosta, mutta voihan se johtua tähtien asennostakin...

Kuulumispostauskin on tulossa lähipäivinä, mutta nyt näiden jouluisten otosten myötä toivotamme kaikille oikein leppoisaa joulun aikaa!









lauantai 8. joulukuuta 2018

Melkein kuin ruusuilla tanssimista


Edellisestä varsinaisesta postauksesta on kulunut puolisentoista kuukautta, ja siinä ajassa onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Varsan sudenhampaat poistettiin onnistuneesti lokakuun viimeisenä päivänä, jonka jälkeen - kunhan suu sai toipua vajaan viikon - päästiinkin harjoittelemaan kuolaimen käyttöä. Ensin harjoiteltiin ihan taluttaessa vähän kuolainapuja, ja Lilli tuntui hoksaavan jutun jujun aika hyvin.

Sitten päästiinkin ohjasajon pariin. Meillä oli ammattilainen ohjaksissa kahdella ensimmäisellä kerralla, ja yhdeltä puolelta talutettiin. Lilli oli super heti ekalla kerralla! Totta kai vähän piti varsamaiseen tapaan kokeilla vähän kyseenalaistaa auktoriteettiä esim. poikittamalla, mutta tosi äkkiä siitä päästiin yli ja homma sujui oikein hyvin. Ohjasavut menivät läpi herkästi ja mukavasti. Eka kerta pyörittiin vain kentällä, mutta sitten seuraavana päivänä käytiin jo maastossakin, eli toisin sanoen kiertämässä "kenttälenkki", joka on noin 700 metrin mittainen. Kyseinen lenkki on siinä mielessä hyvä varsan alkuopetukseen, että se on kohtalaisen lyhyt, eikä sinne päästäkseen tarvitse mennä isoa alamäkeä. Kaikki muut maastoreitit meidän tallilla ovat sellaisia, että niille päästäkseen on kuljettava jokin pitkä ja jyrkähkö alamäki. Huonompi puoli tuossa kenttälenkissä on taas se, että se kulkee pari sataa metriä aika liki isohkoa maantietä. Lillin kanssa se tosin ei ole ollut ongelma, sillä varsa ei ole korvaansa lotkauttanut vaikka autoja on huristellut vierestä. 

Eka ohjasajo

Toka ohjasajo :) Kuvasta kiitos Jade Wallden!

Kerran käytiin sitten vielä ihan omistajien kesken ohjasajamassa ennen kuin tuossa pari viikkoa sitten laitettiin varsa kärryjen eteen. Ammattilainen otti tässä vaiheessa taas ohjakset käsiinsä, sillä vaikka varsa onkin hyvin fiksuksi osoittautunut, niin haluttiin ottaa varman päälle. Ensimmäinen kärryttelykin sujui erinomaisesti. Edes siinä vaiheessa, kun ekaa kertaa lähdettiin liikkeelle, ei varsa yhtään ihmetellyt sitä, että kärryt sitä jahtasivat. Varsa liikkui mielellään ja reippaasti, mutta myös pidätteet  ja kääntävät ohjasavut toimivat hienosti. Ensin ohjastaja käveli kärryjen perässä, mutta hyppäsi jossain vaiheessa kyytiin, eikä siitäkään aihautunut reaktioita. Ohjastajankin kommentti oli että varsahan on kuin vanha tekijä :D

Ekalla kärryttelyllä talutettiin varuiksi kahdelta puolelta, mutta toisella kerralla viime sunnuntaina talutettiin vain yhdeltä puolelta. Ammattiauttajaa (hehheh) käytettiin vielä tällä kertaa. Käveltiin  lyhennetty kenttälenkki kolme kertaa (piti soveltaa hieman reittiä, koska paikoin oli liukasta), mikä tarkoitti sitä, että reitille osui yksi 90 asteen kurvi. Ekalla kierroksella kuski hieman auttoi tuossa kurvissa nostamalla kärryjä, mutta kahdella seuraavalla kierroksella Lilli kääntyi hienosti itse pienessä tilassa, eikä tarvinnut auttaa. Ainoa hankaluus iski kun olisi pitänyt peruuttaa valjastuskatokseen. Siinä vaiheessa lapselle kehittyi neliraajahalvaus. Ekalla kerralla se oli peruuttanut katokseen vähän kuin vahingossa, mutta nyt täytyi parin avustajan siirrellä aluksi neidin jalkoja, jotta se saatiin peruuttamaan. Varsan ilme oli vähän sellainen "kunhan tässä jumitan" eikä ollenkaan sellainen, että sitä olisi katokseen peruuttaminen jännittänyt saati pelottanut. Pelkäävän varsan kohdalla nyt ei tietenkään olisi mitään jalkojennostelutaktiikkaa käytetty. 

Eka ajo. Varsinaiselta lenkiltä ei saatu kuvia, koska allekirjoittanutkin oli taluttajana :D

Toka ajo

Tokalta ajokerralta tämäkin. Niin viisas ja rakas hevoslapsi ♥

Niin ohjasajossa kuin kärryajossakin Lilli on koko ajan sen oloinen, että siitä on tosi kiva päästä isojen heppojen hommiin. Vaikka reitin varrella olevissa tarhoissa hevoset tulisivat aidan viereen riehumaan, niin Lilli vain jatkaa matkaansa vilkaisemattakaan niitä, ihan kuin ajatellen "minä oon nyt töissä ja keskityn siihen!" Töiden jälkeen se on tosi tyytyväisen oloinen, vaikka ennen lenkkiä olisikin ollut kiukkupussituulella. Lillin kiukkupussituuli tarkoittaa sitä, että se meinaa vähän kuopia ja yrittää ehkä maistella hoitajan käsivarsia. Se kyllä uskoo kieltoa hyvin, ja monesti jos huomaa, että se suunnittelee pientä näykkäisyä, ei tarvitse kuin tyyliin pikkuisen sormea heristää, niin se muistaa että ainiin, hampailla ei saanutkaan ihmisiä kokeilla :D 

Harmi että nyt tuli noin ikävät kelit. Pohjat on liukkaat, ja koska Lillillä ei ole vielä kenkiä, ei sen kanssa uskalla lähteä liikenteeseen. Meillä oli tarkoituksena, kengittäjän suosituksesta, että laitettaisiin varsa kenkään vasta ensi keväänä, mutta todennäköisesti laitetaan kuitenkin jo pikapuoliin. Kelit ja pohjat kun on mitä on, ja varsa liukastelee välillä tarhassakin, niin jo ihan sen oman turvallisuuden kannalta on järkevää laittaa kengät ja jotkut pienet hokit. Ja saisi sitten kaviotkin kasvaa rauhassa kevään näyttelyitä ajatellen. Nythän kaviot on kuluneet aika epätasaisesti. Hyvällä tuurilla näitä surkeita pohjia ei tarvitsisi kauaa sietää, mutta kun ei sitä oikeastaan voi yhtään etukäteen tietää... Meidän tuurilla, jos pidettäisiin varsa kengättömänä, olisi koko talvi samaa luistinrataa.

Kaiken kaikkiaan toi varsa on kyllä ollut tähän asti jotenkin ihan äärettömän helppo ja viisas. Otsikko viittaa siihen, että toistaiseksi homma on ollut suorastaan kuin ruusuilla tanssimista. Tallikaverille yksi päivä nauroinkin, että tämä hevoslapsi on kyllä antanut ihan liian ruusuisen kuvan varsan opetuksesta. Totta kai joitakin haasteita on, mutta ne on olleet kyllä tosi pieniä. Pesuharjoituksissa päästiin jo niin pitkälle, että saatiin varsa kokonaan pestyä marraskuun alussa. Muutama viikko sitä aiemmin ei saatu edes kavioita huuhdottua! Eihän se kokopesu toki ihan yksinkertaista ollut, mutta saatiin kuitenkin kunnialla hoidettua. Eikä Lillin olemus pestessä ole pelokkaan hermostunut, vaan enemmän sellainen "hyi toi vesi on ällöä!" -tyyppinen, tyttömäinen kiukku. Heh. Kavioiden hoito on välillä haastavaa (koska niissä on ollut sitkeää sädemätää joka tekee hieman kipeää), mutta toisina päivinä siinäkään ei sitten taas ole mitään ongelmaa. Siinä mielessä tyypillinen tamma :D 

Rakenne 6.12.2018, säkäkorkeus 145 cm

Rakenne 28.10.2018, sk n. 142 cm. Aika paljon on tapahtunut reilussa kuukaudessa, etenkin toi tikkukaula on saanut reilusti massaa! Meijän pieni ei oo enää ollenkaan niin pieni :D Kuvaajana tässä Heidi!

Kultakutri muutaman viikon takaa 

torstai 6. joulukuuta 2018

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Perinteiseen tapaan näin itsenäisyyspäivänä täytyy postaus tehdä. Tosin tätä itsenäisyyspäivää nyt ei ole jäljellä enää kuin pari tuntia, mutta parempi myöhään... ja niin edelleen. Tällä kertaa itsenäisyyspäiväkuvien tähdeksi pääsi itseoikeutetusti suomenhevonen, kun nyt ensimmäistä itsenäisyyspäivää sellainen (puoli)omistuksestani löytyy.

Nyt kun mulla tässä on useampi päivä putkeen vapaata, yritän saada myös postailtua meidän kuulumisia tänne vähän tarkemmin. Lillihän on muun muassa päässyt jo kärryjen eteen. Kuten jo aiemmin täällä mainitsin, niin Lillin Instagram päivittyy lähestulkoon päivittäin, joten mikäli Oliviinin kuulumiset kiinnostaa suurin piirtein reaaliajassa, kannattaa kurkistella instan puolella. Sitähän pystyy tosiaan selaimen kautta katsomaan, vaikkei omaa instagram-tiliä olisikaan :)

Mutta pidemmittä puheitta toivotamme mitä mainiointa itsenäisyyspäivää 101-vuotiaalle Suomelle ja kaikille suomalaisille!




 


perjantai 26. lokakuuta 2018

Uuden opettelua

Tuon ylläolevan otsikon voisi todennäköisesti laittaa lähes joka ikisen Lilli-aiheisen postauksen otsikoksi seuraavien viiden vuoden aikana. Heh. No, tällä hetkellä aihe toki korostuu kun kyseessä on hevoslapsi jolle käytännössä kaikki on uutta. Ei voi kun ihailla sitä asennetta, jolla tamma asioihin suhtautuu: se on niin avoin ja rohkea. 

Ollaan harjoiteltu ihan perusasioita. Jalkojen nostaminen ja kavioiden putsaus oli aluksi kovin tyhmää puuhaa Lillin mielestä ja varsinkin takajaloilla se kyllä viuhtoi aluksi aika hurjasti. Montaa kertaa ei tarvinnut harjoitella kun alkoi jo sujua. Kengittäjä kävi reilu kaksi viikkoa sitten vuolemassa Lillin kaviot ja totesi silloin, että kaikissa jaloissa oli lievää sädemätää, joten putsauksen lisäksi kavioihin on täytynyt laittaa Kevin Bacon -tököttiä. On siis ollut pakko oppia olemaan ja käyttäytymään :)

Harjauksesta Lilli tykkää ihan älyttömästi. Ja rapsuttelusta ylipäänsä. Aluksi jalkojen harjaus oli sen mielestä inhottavaa, mutta sekin alkoi nopeasti sujua. Mutta koskaan en ole ollut tekemisissä hevosen kanssa, joka tykkää noin paljon pään lääppimisestä, haha. Tamma suorastaan kerjää naamarapsutuksia. Ja oikeastaan melkein mistä vaan kun rapsuttaa, etenkin lavoista tai sään kohdalta, niin neidillä ylähuuli venyy ja ilme muuttuu autuaaksi. Osittain tämä kyllä johtunee siitä, että hevoslapsi ei ole ilmeisesti koskaan päässyt (tai joutunut) pesulle, ja iholla on siis ihan kunnolla likaa.


Pesupaikkaharjoittelua ollaan jatkettu, ja kaikki jalat saadaan jo huuhdottua. Häntä saatiin pestyä ämpäri ja pesusieni -tekniikalla, mutta vielä ei olla viitsitty koko hevosta lähteä pesemään, kun sen verran jännittävää on vielä. Se kun on sitten vähän niin, että jos pesuaineet ehtii levitellä niin on pakko saada myös huuhdeltua, eli on oltava kohtalaisen varma siitä, että varsa sietää homman... :D Maastokäppäilyllä taluttaen ollaan käyty muutama kerta, mukana on ollut turvamiehenä Elvis-papparainen. Lilli on ollut joka kerta tosi kiltisti! Suorastaan mukavampi ja helpompi taluttaa kuin moni aikuinen hevonen maastossa on.

Valjaat päällä käytiin kentällä taluttelemassa alkuviikosta, ja suhtautuminen valjaisiin on kyllä tosi lunki. Kahdelta puolelta taluttamisesta neiti hieman tuntui ärsyyntyvän, mutta tyytyi kyllä kohtaloonsa. Eilen kokeiltiin myös liinassa juoksuttamista. Sitä ei sinänsä ole tarkoitus ottaa säännölliseen ohjelmistoon ainakaan kovin usein, koska ympyrällä juoksutus ei ole kovinkaan hyväksi nuoren hevosen nivelille. Taito on kuitenkin hyvä oppia, ja toisaalta koska Lillillä ei vielä voi (ohjas)ajaa, niin satunnainen juoksutus voisi olla ihan hyvä keino saada siihen liikettä. Liikkumaan se olisi pakko saada koska alkaa muistuttaa liikaa plussapalloa :D

Ekaksi kerraksi juoksutus sujui ihan mainiosti varsinkin vasempaan kierrokseen, johon päästiin ravailemaankin hiukan. Tai no, Lilli meni sellaista ravi-laukka-välimuoto-laukka-ravi-pikkupukki -sekoitusta, mutta joka tapauksessa liikkui ympyrällä ja eteenpäin ilman isompia hullutuksia. Oikea kierros oli hankalampi, siinä vain käveltiin ja melkein joka kierroksella Lilli yritti portin kohdalla pysähtyä ja hieman niskuroida. Huvittavaa, että se on jo muutaman kentällä käynnin jälkeen oppinut tuollaisen. Molempiin suuntiin varsa kuitenkin siis vähintään käveli liinan päässä onnistuneesti ympyrällä. Toki ympyrä oli aika pieni (mikä tietysti vaikutti siihen liikkeeseenkin niin ettei kovin siistejä askellajeja esitetty), mutta vielä ei uskallettu isommalle ympyrälle laskea ettei neiti ottaisi liikaa vauhtia... 

Päiväuniaika...

Pitäähän sitä välillä nukkua että jaksaa sitten taas esittää kevätjuhlaliikkeitä!

Heidi hoiti juoksuttamisen, sillä on siinä noin tuhat kertaa mua parempi. Oon joskus ennenkin täällä blogissa todennut, että mun kokemukset juoksuttamisesta on kovin vähissä, joten parempi että tämä homma annetaan suosiolla osaavampiin käsiin tässä vaiheessa. Itse toimin avustajana, eli mm. talutin aluksi ulkopuolelta jotta varsa hoksaisi, että on tarkoitus kulkea ympyrällä. Aika hanakasti se pyrki juoksuttajan luokse, koska on tietysti tottunut siihen, että narun päässä ollessa pysytään ihmisen lähellä.

Ensi keskiviikkona eläinlääkäri tulee rokottamaan ja hoitamaan Lillin hampaat. Sillä on sudenhampaat, jotka täytyy tietysti poistaa, ja niiden takia ei olla kuolaintreenejä vielä varsinaisesti tehty. Muutaman kerran on kuolaimet olleet suussa, mutta ei tietysti olla esim. talutettu kuolaimista. Kunhan hammaskalusto saadaan kuntoon niin varmaankin piakkoin aloitetaan ohjasajon harjoittelu.

On muuten hauska huomata, miten hyvin tietyt opit menevät varsalle perille. Lillillehän on esimerkiksi opetettu, että taluttaessa ei saa rynniä ihmisen edelle (tai siis että ihminen on suurin piirtein varsan lavan kohdalla eli hevosen pää on kyllä ihmisen edellä, mutta tietänette mitä tarkoitan). Varsa pääsi viime viikolla vihdoin samaan tarhaan Elviksen kanssa, ja nyt on sitten tullut eteen se, että kun hakee varsan tarhasta niin portti täytyy toisinaan laittaa takaisin kiinni jos Elvis jää vielä tarhaan. Ja jotta portin saa kiinni, niin hevosen täytyy tietysti kävellä portista ulos ikään kuin taluttajan ohi ja kääntyä sitten ympäri takaisin taluttajan viereen toiselle puolelle. Lilli oli tietenkin alkuun ihan että "MITÄ, enhän minä saa kävellä sinun ohi!" 

Täytyy nyt vielä tässä lopuksi vähän mainostaa: Lillillä on nimittäin ihan oma Instagram-tili (löytyy siis nimellä suomenhevostamma_oliviini)! Tervetuloa seurailemaan! Instaa päivittää mun lisäksi Heidi, ja kaiken kaikkiaan sinne tulee varmasti matskua paljon useammin kuin tänne.



Tälle kuulemma tarvii ehdottomasti laittaa potkuremmi kunhan ajo-opetus alkaa. Miks muka?!